Fiskars riehuttaa ja kieputtaa

Raija leikkii veturinkuskia.

Takapenkin tirskujat.

Raijan sanasalaatti

Voisko kotvan olla hulluilematta. No ei!

Mitä uutta Samulla? No, uudet lenkkarit ja
uusi hattu: Hatten med huvudet. 

Huomenta sateesta. Tänään on oiva bloggauspäivä. Muutakaan hauskempaa tekemistä ei ole. Mustikat ja kanttarellit saavat rauhassa odottaa.







Nyt on aika muistella viime viikonloppua. Sain päähäni palauttaa monivuotisen haaveeni päästä Fiskarsin käsityöläiskylään. Olin siellä opiskelijoitteni kanssa leirikoulussa keväällä 1999. Matkasta jäi siinä määrin hyviä muistoja, että olen usein mielikuvissani palannut Fiskarsiin. Viime viikonloppuna siellä oli Antiikkitapahtuma 2016, joka myös vähän kiinnosti.

Ihan ensivihjeestä sain innostuksen tarttumaan myös Eevaan ja Riittaan. Vaikka he ovat kiireisiä, viime sunnuntai sopi heillekin hyvin. He päättivät ottaa myös poikaystävänsä, Samun ja Laurin mukaan.

Lähdin Jyväskylästä hyvissä ajoin aamulla, koska saman päivän aikana piti keretä moneen paikkaan. Riitta ja Samu odottivatkin jo Lahdessa, josta jatkoimme Helsinkiin Eevan ja Laurin kämpälle. Eeva tajosi meille välipalan, joten lähtö vähän viivästyi. Eihän meillä mitään kiirettä ollut. Kiitos Eeva huomaavaisuudestasi.

Katsoimme ajo-ohjeen iPadin kartastosta. Samu toimi kartanlukijana ja ohjeistajana. Laskeskelimme, että Raaseporiin olisi noin tunnin matka. Tämä ei ihan pitänyt kutiaan. Periltä löysimme hyvän parkkipaikan. Rankkasade yllätti ja vähän aikaa näytti aika surkealta. Sadeajan päätimme kuitenkin hyödyntää piipahtamalla läheiseen ruokapaikkaan syömään. Paikan valinta koituikin onnistuneeksi. Sadekin lakkasi ja pääsimme jatkamaan hortoilemistamme. Lähdimme matkaan avoimin retkimielin. Meillä ei ollut mitään huippusuunnitelmaa. Päätimme tehdä reittivalintoja mielemme mukaan, siis viiden eri mieltymyksen mukaisesti.

Taas kerran sain iloita siitä, miten lapseni ja heidän poikaystävänsä haluavat kävellä ja nauttia toistensa seurasta kiirehtimättä mihinkään suuntaan. Samalla voi keskustella ja havainnoida näkemäänsä ja kokemaansa. Eeva toikin taas esiin sen, että aina ei tarvitse maksaa kokeakseen jotakin ainutlaatuista. Aarteen voi löytää ihan läheltä ja äkkiarvaamatta. Meille riitti Fiskarsin ainutlaatuinen luonto, vanhat rakennukset ja kylämiljöö. Eeva sai tutustua paikallisen sepän pajaan. Huomasin, kuinka hän mielikuvissaan palasi Petäjäveden käsi- ja taideteollisuuskoulun aikoihin ja Ukrainan työharjoitteluun. Minä puolestani sain muistella Muotsikan aikoja paikallisen kultasepän työhuoneella. Kultaseppä oli opiskellut Lahdessa samoinin aikoihin kuin olin siellä opena. Olin kouluttanut monet hänen opettajansa. On niin kiva keskustella ihmisten kanssa kun muistaa omasta työelämästään tärkeät kollegat ja opiskelijat.

Teimme vähän ostoksia paikallisella markkinatorilla. Samu osti mustan huopahatun (kuvassa). Minä ostin tapani mukaisesti Marjatta Metsovaaran retrokankaan, josta aion ommella mekon. Mallikin on jo suunniteltu. Lisäksi ostin kaksi Marimekon keltaista juomalasia, jotka ovat kuvinnoiltaan samanlaisia kuin Jyväskylän kirppikseltä ostamani kolme mustaa lasia. Jyväskylässä lasit maksoiva
1 €/kpl, täällä 15€/kpl. Antiikkimessualueelle emme tällä kertaa menneet, koska pääsymaksu 10 € oli liikaa bujetillemme. Emme tätä katuneet myöhemminkään, koska messuista poistuvien mielestä tarjolla oli kallista tavaraa, lähinnä taidetta.

Tulomatkalla kävimme vielä Billnäsissä, jossa ihailimme ainutlaatuista vanhaa tehdasmiljöötä. Ihmeellistä, että täällä päin Suomea vanhaa perinnettä on voitu säilyttää. Hyvä tahto ja tiukka lainsäädäntökö tämän on saanut ajoiksi? Myös Billnäsissä oli ollut markkinatapahtuma, joka oli juuri loppunut, joten emme poistuneet autosta, vaan ajelimme kylän laidalle.

Pitkät autoreissut kannattaa hyödyntää yhteisiin keskusteluihin ja hyödylliseen hauskanpitoon. Kukaan ei voi paeta paikalta, koska olemme sulloutuneet yhteen. Samu ja hänen veljensä olivat ideoineet hauskan aivoja aktivoivan sanaleikin, jonka he päättävät esittää isälleen. Isä on sana-Seppo, joka käyttää puheessaan 80-luvun uudissanoja ja -sanontoja. Näitä palautimme mieleemme ja keksimme tuttuja ja vähemmän tuttuja. Ihmettelin sitä, kuinka paljon tämän ajan nuoret muistavat ja ovat kuulleet myös vanhoja lutkautuksia. Tein tänään keskiviikkona sanasalaatin (kuva), johon keräsin joitakin mieleeni juolahtaneita sanoja ja sanontoja. Innostuin aiheesta siinä määrin, että lisäsin tämän kuvan myös Facebookin tiliini ja pyydän nyt kavereitani ideoimaan uusia. Saapa nähdä, miten he kommentoivat aihetta. Kuka syttyy muistelemaan? Minä olisin huippuinnostunut, mikäli joku tekisi vastaavan aloitteen. Olen vastaavaan murrelähtöiseen keskusteluryhmään osallistunut aika aktiivisesti tänä kesänä.

Eilen keräsimme Bennyn kanssa joitakin sanoja ja sanontoja, jotka haluan kirjoittaa blogiini muistiin. Kuka ties joskus niitä tarvitsen. Hullu kun olen ja niin vapaalla, niin mikäpäs siinä. Antaa mennä ja näitä varmasti tulee lisää. Kiva, että Bennykin innostui. Hän muistaa omalta osaltaan ruotsinkielisiä vastaavia.

Näin meillä vietetään juhannusta

Yhdessä on hauskaa

Juhannuksesta on kulunut viikko. Kesällä aika hurahtaa. Koska olen vapaalla, en murehdi ajankulua. Nautin jokaisesta hetkestä. Tänään sataa, joten voin keskittyä blogini kirjoittamiseen. Eilen katastelin mustikkapaikkani satoa ja huomasin, että hyvältä näyttää. Sato on taas taattu. Myös kanttarellit on poimittavissa jo tällä viikolla. Ostin uuden pakastimen, jo neljännen. Se kyllä täyttyy ja on syksyn ja talven mittaan kovassa käytössä. Kaikki on siis valmista. Tervetuloa uudet tuotteet. Purkitkin on jo etsitty ja kohta putsattu.

Nyt täytyy palata juhannukseen. Tänä vuonna meitä oli täällä mökillä me neljä: äiti, Eeva, Lauri ja Raija. Juhlistin omasta puolestani tämän vuoden juhannusta ompelemalla itselleni uuden täyskellon kukkahameen ja ostamalla Vogliasta pinkin pellavakietaisun. Täydellistä sen olla pitää. Perheeni lienee tottunut juhlarituaaleihini, joita yritän parhaani mukaan siirtää lapsilleni. Näihin kuuluu ehdottomasti myös hyvä kasvisruoka, juhannuskoivut, Suomen lippu ja juhannuskokko. Haaveilimme Eevan kanssa myös Kukonhiekan juhannustansseista, joihin olisimme pyöräilleet kukkahameissa. Tämä ei toteutunut, koska halusimme olla mummon kanssa. Meidät sai järkiimme myös mahdollinen tanssitungos ja kalliit pääsyliput. Joten päätimme järjestää oman juhannushulluttelumme omalla kokollamme. 

Omaa ohjelmaa

Mummo piti huolen juhannuskerronnasta tänäkin juhannuksena. Hänellä on hauskoja muistoja, jotka hän kertoo vanhalla Saarijärven murteella. Huomaan vuosien myötä itsekin hallitsevani joitakin nasevia paikallisia sanontaja, joita pitäisi kerätä muistiin. Lauri ja Eeva ovat uskollisia kuuntelijoita. Varsinkin Lauri osaa haastaa mummon muisteloihin. Ihmeellistä, miten vanhan ihmisen vaivat parantuvat tai ainakin unohtuvat, kun nuoruuden seikkailut tulevat mieleen. Lauri ja Eeva olivat ihmeen häveliäällä tuulella, joten minä sain taas vastata performanssista. Eipä haittaa, koska olen aina valmis esittämään hullua omalla tavallani. Ehkä "esittää" on väärä ilmaisu, koska minun ei tarvitse hullua liiemmälti esittää. Koska olin pukeutunut täyskelloon verhokangaskukkahameeseen, uuden hameeni oli oltava mukana hölmöilyssäni. Olen aina ihaillut tankotanssia, joka näyttää ihan helpolta hulvattomuudessaan. Kokkorannassamme on valaisinpylväs, joka nyt sai toimia tankonani. Lauri kuvasi esitykseni, jonka voinen myöhemmin liittää tähän. Nautin esityksestäni, joka sai raivoisat aplodit. Eipä haittaa, vaikka jalat eivät juuri irronneet tangolle. Laaja hameenhelma toimi mainiosti tuoden esitykseen liikettä ja viuhkaa. Kamalaa, jos pinkit pikkubiginini pilkistivät varta vasten hameen sivuun jätetystä täyspitkästä halkiosta. Paljaat sääret ainakin vinkuivat valaisimen tangossa. Showta sen olla pitää.

Kaikki päättyy aikanaan ja nuotiokin sammuu sekä aurinko laskee. Sää suosi meitä ulkoihmisiä. Oli vietätä mummo yöpuulle omaan kotiinsa. Makkaranpaisto juhannusnuotiolla sekä juhannusviinat ja -kaljat eivät nytkään tulleet mieleemme. Raijan maukas kasvisruoka taitaa olla aika täyttävää. Äidin vienniltä palatessani tuli Kukonhiekka mieleeni. Muistin, että siellä sytytetään kokko klo 23.00. Ehtisimme vielä sinne. Kotiin palattuani Lauri ja Eeva olivat valmiit lähtemään juhannusajelulle. Tuumasta toimeen. Perillä ihmettelimme taas autojen paljoutta. Miten ihmeessä Pullistus pystyy vuodet perätysten pitämään yllä Kukonhiekan suosion. Onnittelut sille. Kokko oli jo lähes palanut. Emme jääneet ihmettelemään pikkuliekkiä vaan ajelimme kotiin lämpöisessä juhannussuvessa. Eeva ja Lauri poistuivat omaan nukkumisaittaansa ja minä kiepsahdin ja kääriydyin omaan parivuoteeni täkkiin. Kiitin ja halasin kotini ja toivotin Raijalle kiitos tästä päivästä ja hyvää yötä.

Kohotusta kehosta

Lopputulokset ja kehotukset

Eilen se sitteen selvisi: Kuntoportin kuntokoulun loppumittaukset ja uusi kehonkoostumismittaus. Olin hieman varautunut kokeeseen eikä vire ollut paras mahdollinen. Näin myöhemmin ajatellen alakuloinen olo tuli lounasruuasta, joka sisälsi rasvaisia ranskalaisia. Ihmeellistä, miten ravinto näyttää nykyään isoa osaa fiiliksessäni. Helenan seura oli tietenkin paras mahdollinen. Piristin itseäni shoppailulla. Valitettavasti alennusmyynneistä löytyi tarpeellista vaatetavaraa, jota ilman en olisi selvinnyt. Marimekosta en silti onnekseni ostanut mitään. Hui, mitkä hinnat Marimekko on pystynyt pitämään alennuksista huolimatta.

Sitten tuloksiin

Aika paljon muutoksia parempaan suuntaan oli kehossani tapahtunut kuukauden aikana. Tavoitteena oli ennen kaikkea lihaskunnon kohottaminen. Uudet temput Iina-parini (28 v) kanssa eivät juurikaan ole kohentuneet. En oikein jaksanut tällä kertaa venyä, vaikka parini tsemppasi kaikin keinoin. Ryhmämme jäsenistä oli vain puolet paikalla. Mistä lienee tämä kato peräisin? Ehkä kesä ja lähestyvä juhannus sai tämän aikaan. Myös repsahtaminen tuli mieleeni. Keskikesä ei ole paras mahdollinen ajankohta kunnon kohottamiseen. Kesä tuo paljon herkkuja, joita ei voi vastustaa. Minulla niitä on ympäri vuoden, joten tämä ajakohta ei juurikaan eroa syksystä tai talvesta.

Kehonkoostumusanalyysia

Yksi perustavoite omassa ohjelmassani oli kehon vesipitoisuuden kasvattaminen. Tämä parani jonkin verran. Onneksi, koska olen paljon lisännyt veden juontia. Kuukausikin näyttää riittävän muutoksen saamiseen. Vaikka lihaskunto ei uusien mittaustulosten viitoittamana näytä juurikaan muuttuneen, tämä kuitenkin ikääni (68) suhteutettuna on erinomainen ja hyvä. En silti hurraa tuloksen johdosta, koska tutkimuksen perusjoukko koostuu hyvin erikuntoisista ihmisistä. Taulukko tavallaan valehtelee minulle. Saan hyvitystä korkeasta iästäni. Uskoisko? Ihan sama. Nyt riittää, että olo on kuin Osuuskaupan hoitajalla. Miksipä ei olisi, koska olenhan Osuuskaupan hoitajan tytär.

Nyt juhannusta juhlimaan uudessa kukkahameessa, vaikka TV:stä tulee kammottavia uutisia: Britannia eroaa EU:sta. Se siitä. Te hullut!

Eevan ja Raijan teoksia

Happy halloween

Ei nyt ole pyhäinpäivä, mutta halusin siitä huolimatta lisätä blogiini tämän teoksen, jonka teimme Eevan kanssa halleweenina 2015. Tämä on ihan ensimmäinen iStopMotionilla tehty sellainen. Eeva oli tuolloin opiskelemassa Oriveden Opistossa ja olin häntä tervehtimässä siellä. Animaatio on kokeilu. Tätä olisi jatkettava. Tarina oli täysin impro, jonka kyllä huomaa. Eipä haittaa.

Hyvä ohje-linkki

Raija muuttuu vapaalla

Uutta ihmeteltävää

Tänään jaksan kirjoitella. Kummallista, miten energia ja hyvä mieli karttuvat oikeassa seurassa. Nyt päätän tarkastella ja arvioida niitä muutoksia, joita olen vapaalla ollessani (3.5 kk) saanut ihmetellä. Tämä on ihan hullua. Suurin fyysinen muutos on tapahtunut hiuksissani. Harmaannuin jo 40-vuotiaana. Olen sikäli laiska, etten viitsinyt värjätä tukkaani kuin muutaman kerran. Annoin luonnon tehdä tehtävänsä, vaikka kyllä siviilirohkeuteni oli koetuksella. Tuttavat uskalsivat kommentoida hiuksiani lähinnä huvittuneina, miten ihmeessä värjäät niitä jo tässä iässä harmaiksi. Pidin salaisuuteni, olin aito hiirulainen, tosin vain ulkonäöltäni.

28 vuotta harmaapäisenä on vahvistanut itsetuntoani siinä määrin, että olen ylpeä valkopää eläkeläinen. MUTTA nyt näyttää siltä, että minulle kasvaa oma musta tukka takaisin. Tämän huomasi Riitta-parturini. Päässäni on siellä täällä mustia jäykkiä karvoja. Riitta, ravintotieteilijä arvioi, että tämä ihme on seurausta superfoodista, runsaasta veden juonnista ja uudesta liikuntaohjelmasta. Minä puolestani hehkutan tässäkin vapaalla oloani.

Raijan ohjeita

Olen vapaa-ajattelija enkä usko mihinkään uskontoon enkä jumalaan, joten en halua julistaa enkä saarnata. Helmasyntini on opettaminen jostakin kumman syystä. Ohjeitani ei pidä kokeilla kotona. Nämä pätevät vain Raijaan, joka on nyt vapaalla.

Superfoodini sisältää tuoreita kasviksia ja juureksia sekä monenlaisia yrttejä. Olen nokkosen suurkuluttaja. Piilotan sitä ruokaan jos toiseenkin. Valmistan kaiken ruuan alusta loppuun saakka itse, joten tiedän, mitä tarjoan ja mitä syön. Teen joka toinen päivä erilaisen smoothien. Minulla ei ole mitään ohjeita. Sekoitteleln oman keittiön ja puutarhani tuotteita. Pidän kuitenkin kirjanpitoa kunkin kerran sekoituksista. Joskus voin perustaa smoothie-blogin. Vielä ei ole sen aika. Olen ollut kasvissyöjä yli 40 vuotta enkä kertaakaan livennyt tiukkuudestani. Nyt vapaalla ollessani en ole käyttänyt alkoholia. En syö karkkia enkä leivonnaisia. Minulla on oma kaurakeksiresepti, joka maistuu kahvin kanssa. En juo muuta kuin Arabica espresso-kahveja. Robusta ei maistu enää. Kahvihammas nirsoilee. Keliakia? muistuttaa minua ajoittain vehnän vaarallisuudella, joten sitä kartan. Oman veden järvikaloja syön silloin kuin niitä saan. En koskaan syö ulkona, paitsi pari kertaa Lahdessa todella dramaattisin seurauksin. Rakastan marjoja ja maustamatonta vaniljajäätelöä sekä maustamatonta rahkaa. Olen himomarjastaja ja jonkinmoinen sienestäjä. Tässä kaikki nirsoiluni. Olen äärimmäisen tarkka ruuan puhtaudessa.

Nyt riitti ja kiitti 

Lisäsin tähän kohtaan vielä laiturikuvan muistuttamaan siitä, miten tärkeänä pidän ulkoilua, aurinkoa ja ystävien tapaamisia sekä Eevan kanssa hulluilua. Hengenravinnoksi kelpaavat leffat. Katson lähes kaikki Finnkinon uudet animaatiot, viimeksi "Angry birds"- ja "Pikkuprinssi"-leffat. Kun syksy koittaa, on uusi tilanne edessä. Kansalaisopisto julkaisee ohjelmansa, jota odotan jo nyt. Myös Jyväskylän Tanssiopiston kurssitarjontaan tutustun. 

Voi tätä elämän suloisuutta ja kesän riemua

Kesätouhuilua ja -toikkarointia

Nyt huomaan langenneeni touhukkuuteen. Bloggaus on jäänyt joksikin ajaksi sivuun. Mutta täällä taas ollaan. En malta nukkua, koska uusi päivä tuo uudet ihmeet ja uudet ilot. Ystävät ottavat yhteyttä. Otan itse aktiivisesti heihin päin kontakteja. Tapaan Fecebookissa entisiä ystäviä ja tuttuja. Helena Lehtinen törmäsi Lahdessa Aleksanterinkadulla vastaani. Ihana kuvataiteilija Helena, 24 vuoden takaa. Vääksyn "Vanhojen unelmien" perustaja on Tuulikki Juusela, työkaveri 24 vuoden takaa. Tuulikki otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista joko Helsingissä tai Vääksyssä. Facesta olen löytänyt Moosan, Raunon, Riitan, Elinana ja monet muut. Tänään Katariinakin pääsi kesävapaalle, joten voimme tavata useammin. Kesäisin loikoilemme Jyväskylän sataman laiturin nokassa. Näitä hetkiä odottelen. Kaksi kertaa toiveeni on toteutunut tänä kesänä. Bennyn kanssa käväisimme Hirvaskankaan huutokaupassa. Tunnelma oli siinä määrin ahdistava, että oli lähdettävä toisaalle. En käsitä, mistä tämä ihmispaljous on peräisin. Parkkipaikalla, tien varressa ja lähiasukkaiden pihoissa oli satoja autoja. Olen nirppis, voin pahoin ruuan ja tupakan käryssä. Kesäpäivinä ihmisten ominaishaju kuvottaa minua. Aistiyliherkkyys vain pahenee iän karttuessa. Olisiko poltettava osa haju- ja makuaisia?

Eeva teki sen

Rakas lapseni ylsi lopultakin tavoitteeseensa: pääsi opiskelemaan Teak:iin. Tämä on ihan parasta, mitä perheellemme on koskaan tapahtunut. Eeva on kaksi viimeisintä vuotta ahkeroinut tätä unelmaa kohti. Kyyneleet tulivat ja tulvivat. Mikä onnen kesä! Olemme yhdessä tavoitelleet ja tuupanneet toinen toisiamme tähän suuntaan, joka kirkastui Eevalle vasta Oriveden Opistovuonna. Tie on ollut pitkä, moniulotteinen ja mutkikas. Eeva on hakeutunut taiteen tielle 4-vuotiaasta lähtien. Yritän tässä muistella, missä kaikissa taidekouluissa hän on opiskellut. Luetteloni on varmasti puutteellinen, mutta täytyisihän minun tietää, koska olen Eevan kanssa "kouluja käynyt". Olen aina ollut vilpittömästi mukana ja kiinnostunut.

Lahden Englantilainen leikkikoulu, jossa painotettiin laajasti eri taiteen aloja

Lahden Musiikissa-musiikkileikkikoulu, jossa suzuki-opintoja yhdessä Eeva Kedon kanssa. Olin tämän koulun tukijäsen.

Osallistuminen äidin kanssa Veda-taidekerhoon

Voionmaan musiikkiluokat

Jyväskylän lasten ja nuorten kuvataidekoulun eri kursseihin: taiteen perusopetus

Petajäveden käsi- ja tideteollisuusoppilaitos, mustanraudan seppä

Työssäoppinen Ukrainassa, seppien opissa myös Helsingissä

Jyvsäkylän Konservatorio, Jyväskylän ammattiopisto, pop-jazz

Jyväskylän ammattikorkeakoulu, musiikkialan varhaiskasvatus

Oriveden Opisto

ja kaikki harjoittelupaikat, työpaikat, bändit, teatteri- ja sirkuskontaktit

Tässä vain murto-osa. Tätäkin listaa kannatti tehdä, koska taas huomaan, että olemme erikoisasemassa. Meillä on tahtoa, venymistä, mahdollisuuksia, aikaa, rakkautta, tulevaisuuden uskoa, epävarmuuden sietämistä, tietoa ja aineellisia resursseja toteuttaa kaikkea tätä. Eniten kuitenkin tarvitaan lahjakkuutta ja sisua. Näitä molempia Eevalla on. Onnittelut lapsoseni, "joka jo 1-vuotiaana seisoi päällään, kun muut samanikäiset opettelevat kävelemään ja 6-vuotiaana sukelsi happipullot selässä Israelissa." Lainaus on Riitta-siskon Facebook-päivityksestä.

Meillä nyt juhlitaan

Juhlimme tätä kesää yhdessä. Muutkin perheemme jäsenet ovat yltäneet välitavoitteisiinsa: Aurora pääsi Steiner-koulun lukioon. Samu sai oman alansa kesätöitä Nastolasta. Lauri pääsi musiikkialan opintoihin Göteborgiin. Riitta sai kissanpentu-Elman, Lasse on aloittanut valokuvausharrastuksen, Raija on vapaa eläkeläinen. Riitta järjesti meille tyhteisen tapaamisen Lahteen. Kilistelimme kuoharit, jotka vappuna unohtuivat. Pidimme tapamme mukaan tunteikkaita puheita. Nauroimme ja itkimme. Onnea meille kaikille.

Lasse juhlistaa

Ei meistä heville eroon pääse. Lasse sai houkuteltua meidät vielä jatkoille Vääksyyn. Lauri ja Eeva innostuivat asiasta. Kaunis, tuulinen Vääksy on kesälomalaisen paratiisi. Kävimme tietenkin Vanhoissa Unelmissa. Lassen kotona näpläsimme AppleTV:tä. Lauri ja Lasse selvittivät 3g ongelman. Hyvä Lasse ja Lauri. Nyt toimii täälläkin. Lasse esitteli viimeisimmät taidevalokuvansa. Lassen vinkkauksesta lähdimme vielä Vääksyn kanavalle ja rantapaljiljonkiin limpsalle. Päijänne näytti mahtavuutensa. Tätä sävytti 18 m/s-tuuli. Kiitos Lasse mukavasti iltapäivästä. Oli kepeää ajella kotiin Jyväskylään. Olette aika kivoja lapsia.

Kyllä pääkaupungissa on mukavaa

Nyt sen toteutamme. Olemme pitkin kevättä Auroran ja Eevan kanssa suunnitelleet Helsingin-matkaa. Heti sunnuntaina ajoin omalla autolla Lahteen, jossa tapasin Auroran, Samun ja Riitan Lahden kansainvälisillä markkinoilla. Kiertelimme markkinapaikat pikaisesti. Lapset söivät jotakin pientä. Minulle ei maistunut tälläkään kertaa. Emme ostaneet mitään. Kamala tungos kauhistutti. Olenkohan alkanut vierastaa kansanjoukkoja? Vaarallista. Lähdimme pikakahville ja -jätskille Forumin kahvilaan. Riitta ja Samu jatkoivat hortoilemista. Aurora ja minä autoilimme Helsinkiin, jossa Eeva ja Lauri jo meitä odottivat. Eeva tapansa mukaan laittoi meille maukkaan aterian. Kyllä Eeva tietää, mistä pidämme. Lauri lähti harkkohin, Eeva, Aurora ja Raija suuntasivat ratikalla Helsingin keskustaan. Käväisimme Kasvitieteellisessä puutarhassa, josta oli poistuttava pikaisesti voimakkaiden hajujen vuoksi. Aurora alkoi köhiä. Minä sinnittelin, koska en halunnut näyttää omaa pahoinvointiani. Tiedän, että Eeva tuskastuu ainaiseen valitteluuni.

Ohjelmaa piisaa

Kaisaniemestä kuului epämäärästä musiikkia. Ihmisä oli epätavallisen runsaasti liikkeellä menossa samaan suuntaan. Aurora tiesi, että esim. J. Karjalainen esiintyy tänään ilmaiskonsertissa. Tänään on Helsinki päivä. Siitä tämä ihmispaljous johtuu. Kaupat olivat menneet kiinni jo klo 19.00, joten onneksi shoppailu jäi sikseen. Myös museot olivat jo sulkeutuneet. Eevan ehdotuksesta kävelimme Sanoma-talon lävitse Töölönlahden kävelypolulle. Tämä oli oiva reittivalinta. Oheisista kuvista selvinne maiseman kauneus: päivänkakkarapelto, koivunrungot, tyyni meren lahden pinta. Tuli aivan juhannus mieleen. Tätä keskikesän juhlaa odotellessa tuli mieleeni Kahdeksikko-musikaali, jossa esitin Anjan roolin. Muistin ihmeekseni laulun sanat: "On Töölönlahti tyyni, ei liiku lainekaan, niin vaikealta tuntuu kirjoittaa..." Teksi on Erna Tauron vuodelta 1965. Nyt eksyin tunnelmointiin. Näin maisemat ja paikat vaikuttavat meihin taiteilijasieluihin. Onkohan niin, että me uskallamme tunnustaa ja kertoa kokemuksistamme. 

Helsingin matka loppui aikanaan. Meidän oli lähdettävä kotimatkalle. Aurora aloittaa tiistaina kesätyöt. Lauri ja Eeva lähtivät omiin harkkohinsa. Minä olen sen sijaan vapaalla ja voin tehdä, mitä vain ikinä mieleeni juolahtaa. Vein Auroan Marko-isän kotiin. Anu ja Marko olivat meitä vastassa. Auroran reimu jatkui. Anun Tallinnan-tuliaiset odottivat. Kyllä Anu tietää, mistä 15-vuotias muotitietoinen teini pitää. Arvostan Anu tietämistäsi ja sitä, että olet näin ihanasti Auroan elämässä. Onneliset Marko ja Anu esittelivtä uutta kotiaan. Olen aivan ihmeissäni siitä, kuinka tyylikkäästi olette remontoineet ja sisustaneet uuden talonne. Teitä kiinnostavat yhteiset harrastukset. Auroran huone oli vielä keskeneräinen, joten sitä saanen tulla seuraavan kerran katsomaan.

Näkemiin Lahti, jonne on aina mukava palata. Jyväskylä on silti minun kotikaupunkini, jossa on ihana kotini. Se otti nytkin minut vastaan. Halasin kotini. Tämän tavan olen oppinut vuosien myötä. Olin useat vuodet matkatöisää. Eniten kuitenkin odotin aina omaan kotiin pääsyä. Mikään ei voita omaa pesää. Nyt kun olen vapaalla, voin halata omaa kotini joka päivä.

Tellervo vierailee

Huomenta, tervetuloa uusi viikko. Huh, miten kylmä aamu. Yöllä on Jyväskylässä ollut ennätyspakkaset, - 5 °. Myös loppuviikonloppu Saarijärvellä oli viileää ja myrskyisää. Lähdimme kotiin mökiltä jo hyvissä ajoin sunnuntaina. Kotiin oli hyvä palata kylmyydestä. Pihat ja haudat tulivat kesäkuntoon. Äiti oli virkeänä mukana. Uusi viikko alkaa mennyttä viikoa muistellessa.

Tiistaina sain harvinaisen vieraan, Tellervon. Tapaamme Saarijärvellä joka toinen viikkon, mutta nyt Tellervon oli tultava Jyväskylään, lääkäriin. Sain hänet houkuteltua vierakseni kaupunkiin. Tellervo kertoo mökkiyyneensä omaan pesäänsä Saarijärven Mäkelään. 

Tellervo on hyvä ja luova kokki ja ruokaesteetikko, joka hämmästyttää toistamiseen vieraanvaraisuudellaan. Nyt sain puolestani tarjota hänelle parasta osaamistani. Tellervo on työskennellyt vuosikaudet maailmalla suurlähestyjen kettiömestarina, joten olen paljon oppinut häneltä maailman ruokailutapoja ja trendejä. Yhteisiä ruokailuhetkiämme jalostamme laaja-aiheisilla keskusteluilla ja menneitten tapahtumien muisteluilla. Eurooppalaiseen tapaan ruokailuun vierähtää oivasti kaksi-kolme tuntia. Syömme sekä ruokaa että aikaa. Tämä elämänmeno sopii minulle mainiosti, koska kiire ei sovi ruokailuun. Ruuan kunnioittaminen on tabu, jonka toivon välittäneeni myös omalle perheelleni. 

Harvinaisen vieraani ruokauluun olin valmistautunut tapani mukaan huolellisesti. Ravintofilosofiani mukaan valmistan kaiken mahdollisen itse. Kotimaisuus, puhtaus, lähiruoka, tuoreet kasvikset, järvikalat, gluteenittomuus, värikkyys, yrtit ovat tiukassa hallinnassa. Kaunis ja yksinkertainen kattaus siivittäköön esteettitistä näkemystäni.

En lähde tässä luettelemaan menuni toteutumista. Olen kuitenkin itse tyytyväinen valintoihini. Vieraat ratkaiskoot totetutumisen. Kesällä en käytä paljon vieraita mausteita, tuoreet yrtit riittävät. Suolan käyttämisen olen korvannut omilla nikseilläni.

Mestarin Herkku-vierailu

Lääkärissä käynti kävi sutjakkaasti. Tapasimme uudelleen kupungilla. Kuuma kesäpäivä

Jyväskylän keskustassa on tukala meille yliherkille "hajuneuvoksille", joihin Tellervokin kuuluu. Tupakansavu leijailee kadulla ja tunkeutuu kurkkuun. Väinönkadun ja Yliopistonkadun kulma on pahin paikka. Vahinko, koska uusi Pihakatu lähtee tästä risteyksestä ja levähdystuolit on tuotu Väinönkadulle. Istahdimme penkille. Mutta, meidän oli lähdettävä. Pakenimme huonoa ilmaa Sokokselle Mestarin Herkkuun. 

Tellervo ei ole aikaisemmin käynyt uusitussa Mestarin Herkussa, joten valintamme oli paras mahdollinen. Tellervo tuntee ranskalaisen, italialaisen, turkkilaisen, kreikklaisen, aasialaisen keittiön, joten vein hänet ensimmäisenä ruokakaupan etniselle osastolle. Vieraani lähes hullaantui näkemästään ja minäkin sain mainion oppitunnnin Mestarin Herkun erikoisuuksista, jotka Tellervolle ovat jokapäiväisiä. Sain paljon reppuuni uusia ideoita. Kiitos. Teen ensi viikolla oman vierailun ja kertaan oppimani. Aion kokeilla. 

Mestarin Herkussa kului pari tuntia. Eipä haittaa. Saatoin vieraani Kokkola-Vaasa-bussille Matkakeskukseen. Uskon ja toivon, että yhteinen iltapäivämme Tellervon kanssa oli meille molemmille antoisa. Nautin toistamiseen ystävästäni, joka pyyteettömästi aina auttaa minua ja rikastuttaa elämääni omilla ainutlaatuisilla kokemuksillaan. Kiitos Tellervo siitä, että ystävyytemme on kestänyt omat työkiireeni. Nyt kun olen vapaalla, saamme rauhassa keskittyä kuuntelemiseen ja tarinointiin. Viimeksimainutussa lajissa olemme mestareita -  me molemmat. 

Lisää ilonaiheita

Huomenta ja tervetuloa uuteen viikkoon. Viikonlopun elämysten siivittämänä laskeudun virkeänä aurinkoiseen Jyväskylään. Viime viikko oli sikäli erilainen, etten paljon kirjoitellut blogiani. Nyt huomaan, että ohjelmaa riittää vapaallakin. Ei ole tyhjäkäyntiä. Täytynee hiljentää vauhtia. Olen yllättynyt siitä, että kykenen työllistämään itseni sekä vanhoilla rutiineilla että uusilla haasteilla. Varon lankeamasta helmasyntiini: innostun uusista jutuista siinä määrin, että unohdan syömisen ja liikunnan. On pysyttävä tavoitteissa.

Kiitos Marja

Torstaina sain vieraakseni Marjan, rakkaan kollegani. Marja oli ensimmäinen työparini Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Teimme vuosikaudet yhdessä hauskoja, monenlaisia taitopedagogikokeiluja. Sielunsukulaiset löysivät toisensa. Olen Marjalle kiitollinen tutoroinnista ja mentoroinnista. Hän tutustutti minut uuden talon uusille työtavoille. Muotoiluinstituutista siirtyminen uudenlaiseen toimintaympäristöön Marjan huomassa alkoi sujua aikaa myöten.

Marja on kekseliäs ope ja kiinnostunut taide- ja taitopedagogiikasta sekä kestävästä kehityksestä. Hän  tuntee kiinnostuksen kohteeni. Tämä tuli esiin hänen tuomisistaan: luonto- ja taideaiheisista esitteistä ja kirjasta. Hauska esine "siivilä" kehottaa minut paperin tekemiseen. Olen joskus kokeillut, mutta täytynee viritellä tämäkin taito. Yhteiset Lamkin musiikkipedagogien kouluttamishetket Marja toi muistiini Lahden ammattikorkeakoulun mustalla mukilla. Olipa yllätys saada muki vasta tässä vaiheessa. Olin muotiluinstituutissa töissä lähes kymmenen vuotta enkä saanut mukia itselleni hankituksi. Liikelahjaksi olin sen antanut useille yhteistyökumppanille. Nyt muki saa paikan kotini arvoesineitten joukossa.

Marjan tuomispussissa oli saatteena tämä Aino Suholan teksti:

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.

Mitä teetkin, tee takapuoli savuten,

syöksy siihen suorin vartaloin kahdella

kierteellä,

koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös,

pane heftaa polveen ja etene taas.

Jos kaadut aina vaan, ajattele

ettei kukaan kaadu niin komeasti kuin minä, 

niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.

Sillä autuaita ovat ne,

jotka osaavat nauraa itselleen,

koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Kiitos Marja. Olen hämmästynyt siitä, kuinka hyvin minut tunnet.

Nyt on harjoiteltava

Tämän jo osaan-linkki

Tässä osa uusista biiseistä                                                               

Nyt on harjoiteltava uusia biisejä ja veresteltävä vanhoja. Olen tänään menossa Annikin, Annelin ja Ollin kanssa Petäjävedelle karaokeen. Yhdistyksemme on kutsuttu ystävyysvierailulle. Olen asettanut itselleni haasteen: jokaiseen harjoitukseen otan ainakin yhden uuden biisin. Tänään taidan mennä vanhoilla. Niissäkin olisi hiomista.  

Näin harjoittelen

Teen oman Spotify-listan, johon nostan sekä vanhat tutut ja uudet harjoiteltavat biisit. Kuuntelen ne ja määrittelen itselleni sopivan sävellajin esittäjän sävellajiin verraten. Kirjaan sävellajin muutoksen kännykän Muistiot-listaan. Sitten haen biisieni sanat (lyrics)-hakusanalla. Kaikki eivät aina löydy ja sanoituksissa on paljon virheitä. Sanat pyrin opettelemaan ulkoa, koska kehitän tällä harrastuksella muistiani ja kielitaitoani. Aluksi hapuilen, mutta pyrin opettelemaan myös kuuntelua. Hapuilu tulee hyvin esiin liittämistäni klipeistä. Tässä olen kuitenkin tinkimätön. Sanat on opittava. Joskus harjoittelen kuuntelemalla ja matkimalla esittäjää YouTube-videolta. Tässä huomaan edistyneeni. Osaan paremmmin eläytyä kun näen esittäjän elekielen. Koen olevani esittäjä ja nautin hänen tuomastaan lavasäteilystä jonkin aikaa. Huh, miten hullua. Mielikuvatyöskentely on hauskaa. Voi tehdä monenlaisia matkoja ja saa elämyksiä ihan ilmaiseksi. Nyt harjoittelemaan uuden listan biisit.

                                                      Raija hienona lähdössä Petäjävedelle

Yläkaupungin Yö on täällä

Kirjaston aulassa on lähes tungokseen asti ikäihmisiä, minuakin vanhempia. Mitä ihmettä täällä tänään tapahtuu. Luulin tulleeni Jyväskylän Tanssiopiston +60 esitykseen. Mutta: ennen sitä esiintyykin ikäihmisten orkesteri. Ihmiset taputtavat ja hurraavat. Esitys oli varmasti hyvä. Valitettavasti en tullut ajoissa. Juttelen vieressäni seikovan tyylikkään ikäiseni naisen kanssa. Hän näyttää minulle ohjelmaa ja kehottaa noutamaan sen yliopiston S-talosta. Katsomme yhdessä ohjelmaa ja päätän mennä Juomatehtaalle seuraavaksi. Taas huomaan sen, kuinka ystävällisiä ihmiset ovat kunhan rohkenee aloittaa seurustelun.

Paula, karaokekaverini, vinkkasi tiistain harjoituksissa ryhmän esityksestä. Hän liittyi syksyllä opiston balettiryhmään. Innostuin asiasta ja lupasin tulla paikalle. Kyllä kannatti. Esitys oli siinä määrin koukuttava, menin tapani mukaan täysillä mukaan tunnelmaan. Liikunnan riemu kuuluu kaikille. Ikä ei näitä rouvia ja herroja näytä painavan. Kaikkiaan teoksia oli neljä: kaksi balettiaiheista, tango ja luova tanssi. Viimeksi mainittua päätän kokeilla ensi elokuussa alkavalla kurssilla. Kiitos Paula, että kutsuit mukaan. 

Lähden tämän esityksen jälkeen etsimään S-taloa ja ohjelmalehtistä. Ohjelmaa en löydä, mutta tapaan sattumalta naisen, joka määrätietoisesti marssii samaa osoitetta kohti. Kysäisen häneltä ohimennen jotakin ohjelmasta. Hän ottaa kännykkänsä esiin ja näyttää, että sehän löytyy netistä. Selailemme yhdessä omista kännyköistämme erilaisia sivuja ja puhe kääntyy tyttäriimme. Mikä sattuma: molempien tyttäret ovat osallistuneet Ruamjai-kuoroon ja nyt esiintyvät muissa yhteyksissä Yläkaupungin Yön produktioissa. Nainen vinkkaa minut tyttärensä tanssiteatteriesitykseen, joka alkaisi pian lähellä olevassa rakannuksessa. Tietenkin lähden mukaan. Aktiivisuuteni tuottaa toistamiseen hauskan ja hyödyllisen taidenautinnon. Kiitos vinkkajalleni.

Koska aurinko vielä paistaa ja sääkin on aika lämmin, päätän vielä suunnistaa Juomatehtaalle siinä toivossa, että Marin esitys on juuri tämä. Olinhan etukäteen päättänyt käydä sen katsomassa. Mari on entinen työkaverini, monilahjakkuus ja innokas somettaja. Menovinkin sain Facebookista. Harmillista, että en tiedä Marin ryhmän nimeä, joten saavun paikalle umpimähkään. Otan riskin. Samapa tuo, mikä esitys se lopulta on. Studioon ei heti yleisö pääse sisään. Siinä odotushuoneen tungoksessa katseeni osuu tuttuun tyttöön, Johannaan Eevan bändikaveriin, yhteen niistä monista. Ilokseni Johanna tunnistaa minut, hymyilee. Vastaan hymyyn: "Ihanaa, että muistat minut." Johanna vastaa: "Tietenkin muistan." Toistamiseen huomaan, miten tapaamani ihmiset ilahduttavat minua. Onnekseni lähdin liikkeelle yksin. Nyt voin hortoilla tavallani ja nauttia. Olenhan vapaalla. En kiiruhda. Ei minulla ole tällekään päivälle kummallisia tavoitteita. 

Istahdamme pimeään intiimiin saliin. Kaikki vieraat eivät pääse sisään. Esitys alkaa dramaattisesti ja jatkuu samoissa tunnelmissa. Ohjaaja pyytää palaamaan ajassa taksepäin. Pääsen hyvin tunnelmaan, olen oppinut psyykkaamaan. Pikkulapsi takanani pelkää voimakasta esitystä. En yhtään ihmettele. Hän hokee toistamiseen äidilleen, että lähdettäisiin pois esityksestä. Äiti ei suostu. Ihailen äidin sinnikkyyttä. Lapsi voittaa pelkonsa alkamalla kommentoida esitystä. Tämä ei yhtään haittaa keskittymistäni, koska saan nyt nauttia kahdesta ihan erilaisesta kokemuksesta samanaikaisesti. Lapsi on mainio kommenteissaan...Luovuus kuuluu kaikille. Voimme kokea asiat usealla tavalla. Kiitos omasta kärsivällisyydetäni, vaikka nälkä oli voittaa. Sain siitä selkäotteen. Nyt kotiin nopeasti. Kohta Eeva saapuu. Toivottavasti bussi on aikataulussa. Kivaa...

Viikonlopun hyödyllistä mökkeilyä

"Kyllä maalla on mukavaa." Maalla viihtyminen näyttää olevan kelin funktio. Viikonlopun suootuisa sää sallii ulkosalla työskentelyn. Tyyni järvi ja lempeä tuuli ovat mainio pariskunta.
Ruskea ihoni imee auringon ultrasäteet. Olen pikkulapsesta saakka ollut auringon suosikki.
Iho ei pala. Nyt kuitenkin muistan voiteet.

Torstaina keskipäivän maissa Tellervo soittaa ja ohjeistaa minut hyvän nokkospaikkaan. "Ota iso kori mukaan, saat hyvän saaliin." Näin teenkin ja poimin korini täyteen pieniä nokkosenalkuja. Tellervo saapuu myöhemmin kasvupaikalle ja muistuttaa toistamiseen nokkosen terveellisyydestä. Keski-Euroopan maissa käytetään nokkosta paljon enemmän kuin meillä. Siellä arvostetaan tätä Suomen luonnon ravinteikkainta yrttiä." Uskon tämän. Käytän nokkosta lähinnä muiden ruokien jatkeena, mutta nyt aion tehdä tässäkin asiassa parannuksen, monupuolistan nokkosen hyödyntämistä. Tulen kotiin ja esikäsittelen versot, pakastan osan ja yhden rasian päätän viedä Jyväskylään. Valmistan siitä lauantaina keiton Laurille ja Eevalle.

Perjantai ja lauantai menee kirppistavaroiden keräämisessä, kunnostamisessa ja valokuvaamisessa. Varastoista löytyy yhteensä seitsemän esinettä myytäviksi Tori.fi-kauppapaikkaan. Mittaan tavarat ja mietin nasevat kuvailutekstit. Sunnuntaina lupaan tehdä ilmoitukset.

Launtaina käyn palauttamassa Tellervolta lainaamani käsityölehden. Jään tietenkin suustani kiinni. Maalla ei koskaan kiire paina. Naapureitten kanssa jutellaan ja pohditaan maailman menoa syvällisesti. Tellervo tietää, että olen hurahtanut someiluun ja kaikenmaailman digivekottimiin. Hän käyttää tilaisuutta hyväkseen ja rohkenee kysäistä yhtä tablettiasiaa. Ratkaisen pulman ja toisenkin ja montakin peräjälkeen. Opetan häntä vaivihkaa. Taas muistan, miten seniorit suhtautuvat tietotekniikkaan. Ottavat lyijykynän esiin tehdäkseen tarkkoja musitiinpanoja. Ovat kuin kansakoulussa aikoinaan. En anna Tervolle mahdollisuutta kaunokirjoitukseen, vaan etenen ohjauksessa siinä tahdissa, että muistiinkirjoittaminen ei onnistu. Onnistumme vaivihkaa yhdessä toistaen uusia reittejä. Keramme oppimaamme. Vuosien ohjauskokemus on tuottanut omat stragiani. Pääperiaate on se, että seniorioppijankin on muistettava siirrot ja siirtymät. Tietotekniikka kehittää siinä määrin muistia, että hyöty on otettava lisäarvona. Oppini tuottaa toistamiseen tulosta. Tellervo huomaa oppivansa vahingossa. Nyt hän jo kokeilee eri vaihtoehtoja ja rohkenee navigoida oma-aloitteisesti. Jatkamme tuonnempana. Pahin vastarinta on murrettu. Hyvä näin. Huomaan taas, että kerran ope, aina ope. Nyt kun olen vapaalla, voin toteuttaa tätäkin suosikkiharrastustani.

Perjantaiaamuna Tellervo tulee puolestaan opastamaan minua yrttien kasvattamisessa ja tunnistamisessa. Valmistaudun tilanteeseen kertaamalla puutarhakirjastani perusasiat, jotta osaan kysyä oikeat asiat. Tellervokin huomaa olevansa entinen ope, vaikka hänen opeajastaan on kulunut vuosikaudet. Kerran ope, aina ope hänkin. Perjantai-illan päätteeksi laskemme verkot. Järvi on vielä ihan tyyni, sää alkaa viiletä. Kastelen silti kukkapenkit ja ruukkupuutarhani yrtit. Ei halla enää yllätä. Marjapensaissa on ennätysmäärä nuppuja. Taidamme saada hyvän sadon. Eniten odotan mustikkasatoa. Olen himomarjastaja. Pakastimet täyttyvät taas syksyllä. Emme jaksa tehdä iltanuotiota. Päivän monet askeleet ja askareet painavat. Painumme pehkuihin. Hyvää yötä. Huomenna on varmasti odotettavissa kalaa.

Toive toteutuu. Verkoista löytyy taas monta kalalajia. Sulkavat on valitettavasti heitettävä takaisin järveen. En osaa laittaa niistä ruokaa. Täytyy kysyä naapuri-Eerolta uudelleen hänen kalapullaohjeensa. Täytyy etsiä mylly, jolla saan pikkukalat jauhetuiksi. Osaan kyllä sepittää erilaisia taikinoita olenhan haukipihviekspertti. Hämmästytän ruokavieraani toistamiseen arvoituksella, mitä kalalajia on kätketty herkkuuni. Kukaan ei arvaa, että se on hauki, jota meillä päin pidetään ns. roskakalana. Olen oppinut hauen arvostamisen ja monipuolisuuden lapsuuden kodissani. Tästäkin olen kiitollinen vanhemmilleni. Tällä kertaa savustamme kalat rantagrillissäni. Sähkösavustinta käytämme talvella ja huonoilla säillä. Olen ylpeä luonnonkivigrillistäni, koska se on ikiomaa designiani. Sille on hyväntahtoisesti naurettu. Toista ei maailmasta löydy. Tekeleeni on ensimmäinen ja ainut muurausnäytteeni. Seisköön siinä arvoisellaan paikalla, kauniissa rannassa.

Lauantaina syömme kala-aterian. Kesän ensimmäiset uudet perunat maistuvat, vaikka ovat Ruotsista. Teemme pikaisesti siivous- ja järjestelypuuhat, jokakertaiset rutiinit. Pakkaamme autot. Ulko-ovelle päästyäni Eeva soittaa ja pyytää, että ostaisin hänelle netistä bussilipun. Tämän teen nopsasti. Lähden Jyväskylään pankkiautomaatin ja bensa-aseman kauttaa. Kiva tulla Jyväskylään. Klo 16.00 menen Yliopiston kirjaston aulaan katsomaan Paulan ryhmän tanssiesitykstä. Yläkaupungin Yö on täällä. Nyt menox ja ilox. Eeva tulee tänään kotiin. Niin ihanaa nähdä taas lapsonen.

"Ilo lähtee pienestä"

”Ilo lähtee pienestä"

Nyt kun olen vapaalla, saan tavata ystäviä ja kollegoja, joista on vuosien myötä tullut sydänystäviä. Kutsun heitä kotiini. Nyt huomaan, kuinka paljon matkatyö on rajoittanut kavereitten tapaamista. Onnekseni olen kuitenkin saanut pitää todelliset ja tärkeät ihmissuhteet. Uudessa elämäntilanteessa olen aikaista rohkeampi itse ottamaan yhteyttä myös entisiin kavereihin. Facebook on tässä auttanut. Olen löytänyt Facesta mm. Moosan, Riitan, Elinan. Jatkan etsimistä. Olen pitävä uuden päätökseni.

”Ilo lähtee pienestä” (Armi Ratia)-ajatus toteutui eilen. Sain vieraikseni Katariinan, Minnan ja Joonan. Ihmeellistä, kuinka pieni ihminen, Joona-poika, 1,5 v. ilahduttaa näin suuresti. Joonan paidan teksti: ”I´m cool” kuvaa mainiosti kantajaansa. Joona tarkkailee rauhallisesti ympäristöään. Tekee nokkelia havaintoja. Ei tarraudu äitiinsä. Luottaa aikuisiin. Puhe käynnistyy vähitellen. Lopulta saamme suloisen hymyn. Kiitos Joona. Onnittelut rauhalliselle Minna-äidille. Sinua pukee äitiys. Otat sen tyynesti, et hössöttele. Joona saa kasvaa itsekseen. Joonan ruokailutottumukset ovat esimerkilliset. Hänestä kasvaa juureva, terve poika. Hänelle maistuvat tarjoamani maa-artisokkakeitto, tuorevihannekset, tumma leipä, mustikkatorttu ja jopa fetajuusto. Turhaan epäilin, mahdatko tykätä mistään pöperöistäni. Helppo vaihtoehto, makaronilaatikko kävi mielessäni. En olisi enää osannut sitä.

Muita ilon aiheita

Kyllä Katariina muistaa Ruotsi-faninsa. Kiitos kukista min älskling. Keltaista sen olla pitää. Heja Sverige on yhteinen harrastuksemme. Shoppailu- ja hulluttelumatkamme Ruotsiin ovat ikuinen ilon tuoja. Katselen silloin tällöin matkakuviamme. Raikkaasta olemuksestasi välittyy nyt erilainen säteily. Olen vähän ymmällä, miten tässä näin kävi? Karaokeen hoilaamaan kesällä. Muistetaan.

Kyllä Minna muistaa digikaverinsa. Jännittävä lahjapussisi selitti vuosikymmeniä kestävän oppimis- ja opettamistaipaleeni. Pussista löytyivät kynäsukka ja kouluvihkosukka sekä iTunes-kortti sekä Minnan suloinen kortti. Kiitos Minna, arvostan kekseliäisyyttäsi. Huomaan, että sukat sopivat myös käsivarsiin. Täytyy myöhemmin sujauttaa jalkaan. Lahjasi on muistuttamassa siitä, kuinka paljon jaksoit opettaa minua digiasioissa. Nyt niitä tarvitaan, olenhan vapaalla ja pärjään omillani. Yhteinen ”Seniori työssä” –TV-ohjelma kummittelee tuon tuosta ykkösen ohjelmistossa. Kiva, että lähdit mukaan turvakseni. Tässä linkki ohjelmaan.

Seniori työssä

Joonalle olin ottanut esiin pikkuelänkokoelmani. Ajattelen, että Joona leikkisi elukoillani. Toisin kävi. Ei Joonaa juurikaan kiinnostaneet pikkuleluni. Olivatkohan ne tälle coolille pikkumiehelle liian itsestäänselvyydet. Eipä haittaa. Leikin niillä itse. Benny on niitä minulle kerännyt vuosikaudet. Käytän niitä animaatioissani. Ne ilmestyvät uusiin seikkailuihin YouTube-kanavalleni kesän kuluessa, sitten kun Eeva ehtii pääsykoekiireiltään toiseksi ääninäyttelijäksi. Nyt eksyn perusaiheesta. Anteeksi. Animaatiomateriaalin kerääminen on siinä määrin mielessä, että aihe kimpoaa tuon tuosta. Tulevan viikonlopun aikana koittavat lumiefektin testaukset: perunajauho, vehnäjauho, kauraryynit, leivinjauhe? Viimeksi mainitusta kiitän Arto Nybergin ohjelmasta oppimaani Lego-harrastajan ahaa-löytöä. Mainiota, että jollakin toisella ihmisellä on sama, outo harrastus.

Joona löysi kotoani ihan oma-aloitteisesti kiinnostavia kohteita. Luova lapsi ei tarvitse välttämättä aikuisten itsestäänselvää ohjeistusta. Hämmästyin taas, kuinka hyvin Minnan kortin opetus ”Ilo lähtee pienestä”, pätee pieniin ihmettelijöihin. Joonaa kiinnosti eniten pikkuruinen patterikynttilä, jonka hän löysi Iittalan lasikupista. Söpöä, kuinka liikuttavasti se sopii Joonan pieneen kätöseen (ks. kuva). Eevan Essi-käsinukke sai taas näytellä. Sitähän Essi on odottanut pitkään. Essin Eeva-emo on Helsingissä. Raija-muori on unohtanut Essin Eevan huoneen tikkaille. Kiitos Joona, että herätit Essin ja otit hänet mielipuuhiinsa.

Ihanan illan päätteeksi jäi tyyni olo. Uni ei tullut heti silmään. Suloinen täpinä jäi päälle. Eipä haittaa. Nyt kun olen vapaalla, saatan nukkua pitkään. Otan ystävieni tapaamisesta kaiken irti. Nautin teistä ja kiitän ystävyydestänne. Arvostan sitä, että otitte itse yhteyttä. Minä puolestani juhlistan tapaamistanne pukeutumalla hulluttelupäähineeseen. Uuden kesän otan kanssanne vastaan iloisessa kesämekossani. Täydennän kokonaisuuttaa ojentamalla teille tervetuliaisdrinkit tarjottimelta, jossa on pukuni printtikuviot.

Tack för visit. Välkommen åter. Litet blev stort.

Toivetaulun tarkastelua

Uskon toivetaulun toteutumiseen. Tällaisen taulun rakensin joskus viisi vuotta sitten. Nyt kun olen vapaalla, on aikaa tarkastella, missä määrin tauluun tuolloin keräämäni aineiston viitoittamat tulevaisuushaaveet ovat toteutuneet. Aloitan tauluni retrospektiivisen tiirailun vasemmasta ylänurkasta.

Kuva 1. Kuvalla hain juhlimista ja vuotuisjuhlien kunnioittamista. Oman perheen jäsenet ovat olleet keskeisimmät ihmiset ja seuralaiset elämässäni. Pidän tärkeänä, että vuotuisjuhlat: joulu, juhannus, vappu, pääsiäinen vietetään perheen kesken. Syödään yhdessä, nautitaan seurasta, nauretaan, pelataan ja keskustellaan. Tämä on toteutunut tyydyttävästi. Äidin sairaua ja alituinen valittaminen "kuoleminen" sekä huomion kipeys vievät muiden energiaa. Tämän kestämme, olemmehan kiitollisia, että äiti,  91 v. on vielä keskuudessamme. Kliseinen hokema: "Minun on itse muututtava", ei tule kuitenkaan toteutumaan. Viime vuosina Lasse on halunnut viettää esimerkiksi joulun yksin omassa kodissaan. Tämänkin ymmärrän Lassen muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Mattikin viettää juhlat oman perheensä parissa Kauniaisissa. Kolmen lapsen kanssa on hankalaa matkustaa. Nyyhhh....tauluni.

Iloa antavat tytöt ja heidän poikaystävänsä, jotka osaavat ottaa ilon irti elämästä. He tulevat luokseni milloin mökille, milloin Jyväskylään. Usein mukana ovat myös Riitan koirat, Bella ja Liina. Ensi juhannuksena toivon, että myös Aurora pääsee mukaan. Minulle rakas Riitan Liina-koira on kuollut. Nyt Riitalla on pieni burma-kissa, jonka toivon näkeväni juhannuksena. Juuri vietimme railakkaan vapun yhdessä lasteni kanssa. Osaamme juhlia ja pitää hauskaa ilman alkoholia, jota meillä on kaapeissa useita pulloja. Vasta lähdettyään Riitta huomasi, että hänen molemmat tuliaisiksi tuomansa shampanjapullot jäivät juomatta. No, eipä haittaa, tuon ne juhannuksena uudelleen tarjolle. Kiitos teille rakkaat lapseni, että olette niin ihanat ja täysillä mukana elämässäni. Olisi aika tylsää ilman teitä. 

Kuva 2, 3, 4. Näillä kuvilla haen parisuhteen onnen toteutumista. Pidän parisuhteessa tärkeänä uskollisuutta, rakkautta, leikkisyyttä ja keskustelemista. Tämän analysoinnin pidän yksityisasiana. On parempi, että keskustelemme kumppanin kanssaan kahdenkesken haaveittemme toteutumisesta. Minun on otettava huomioon myös hänen tunteensa ja tuntemuksensa "kahden kauppa"-periaatteella.

Kuva 5 (käsityökori"). Tämä haaveeni on toteutunut tyydyttävästi. Olen pitänyt taidon yllä neulomalla puseron joka kesäloma. Myös ompetutöitä olen värkännyt tilanteiden mukaan, lähinnä korjaus-, liinavaate- ja verho-ompelemista. Ostin työkeverilta saumurin. Nyt vapaalla ollessani tavoitteena on ommella sillä mm. trikoolakanoita. Olen vuosien saatossa hankkinut kosolti lankoja ja kankaita varastoon. Ne ovat toistaiseksi odottaneet. Minulla on käsityökorissani ainakin yksi keskeneräinen kutile, polvisukka.

Olen himoaskartelija. Keksin milloin mitäkin värkättävää ja erilaisia vekottimia. Mies auttaa näiden luomusten toteuttamisessa. Hän on mestari tässäkin lajissa ja huomaan, että vakka on kantensa valinnut. Yhdessä tekeminen on hauskaa.

Kuva 6 (vasen alanurkka). Rakastan musiikkia, etenkin laulamista. Tämän harrastuksen toteutumisen arvioin kiitettäväksi. Ihmeellistä kyllä, aikaa on tähän riittänyt. Levyjen ostaminen on valittettavan vähissä, koska kuuntelen Spofyta. Tavoitteena on opiskella uusia biisejä ja esittää niitä joskus karaokessa. Tämän haaveen totetumisesta saan kiittää karaokekaveri Riittaa ja Eevaa, jotka inspiroivat, koska ovat mukana. Molemmat ovat ammattilaulajia. Olen kiitollinen, että saan livahtaa heidän siivellään mukaan. Viime kesänä Katariinakin oli usein kanssani karaokessa. Toivon, että hän lähtee tänäkin kesänä kanssani Mustaan Magiaan laulamaan mm. "Lady in black"-biisiä.

Kuva 7 (kukkaro, keskellä vasemmassa laidassa). Tällä kuvalla hain talouden tasapainoa. Tämä elämäni osa-alue on aina ollut kiitettävällä tasolla. Tarkastellessani taloudenpitoni suuria linjoja, voin olla ylpeä säästäväisyydestäni. Minulla on kaikkea, mitä ikäiseni naishenkilö tarvitsee, en pihistele juuri missään. Minulla oli tietyt tavoitteet eläkkeelle pääsyyn saakka. Ylitin ne jo kaksi vuotta ennen määränpäätä. Tästä saavutuksesta voi kiittää Jamkia ja hyvää terveyttä. Arvostan myös sitä, että minulla on laskentatoimen teoreettinen koulutus. Lisäksi vahva käytännön kokemus mm. pörssikäyttäytymisestä ja asuntosäästämisestä ohjaa valintojani. Hyvä Raija. Päätän pitää kukkaron nyörit edelleen tiukalla ja pysyä kukkaron herrana. "En osta mitään"-päivät saavat silti silloin tällön tulla huusholliini. 

Loput kuvat liittyvät kuntoiluun ja terveelliseen elämänmenoon ja ruokavalioon. Tämä haaveeni on totetunut 10+ arvosanalla. Hyvä Raija. Tästä annan itselleni kiitoksen. Koskaan minulla ei ole niin kiire, ettenkö lähde lenkille tai  johonkin liikuntaharrastukseen. Pekka-mieheni tapasi aikoinaan sanoa: "Liikunta ei ole kelin funktio." Tämä on niin totta. Kun harrastaa monipuolisesti, on aina jokin laji, joka sopii jokaiseen hetkeen. Olen erityisesti hellinyt jalkojani, koska huomaan, että yleensä ne ensimmäisenä pettävät ja elämän laatu huononee sen myötä. Lähipiirini on tämän näyttänyt toteen. Iloitsen samalla, että oma äitini on pystynyt säilyttämään hyvässä kunnossa omat jalkansa. Ehkä olen saanut häneltä hyvät geenit. Vanhemmilleni annan suuren kiitoksen siitä, että he ovat omalla esimerkillään osoittaneet liikunnan tärkeyden. Uskon, että olen tämän pystynyt vastaavasti omalla esimerkilläni välittämään omille lapsilleni. Myös Matti ja Riitta jatkavat menestyksekkäästi hyvän sanoman viemistä omille lapsilleen. Tilla, Matin vaimo ja Samu, Riitan poikakaveri pysyvät mukana liikkeessä. Kiitos heillekin.

Nyt kun tarkastelen toivetauluani kokonaisuutena, huomaan, että kaikki osa-alueet ovat jotenkuten toteutuneet. On liikaa vaadittu, että kaikki olisivat kiitettävällä tasolla. Huomaan, että ihmissuhteissani on parantamista. Kaikki ne osa-alueet, joihin yksin voin vaikuttaa, ovat hyvällä tolalla. Olenkohan narsisti, koska ajattelen näin. Elämä on yhteispeliä, joten yksin puurtaminen ei riitä. Nyt kun olen vapaalla, minun on otettava muut ihmiset paremmin huomioon. Viihdyn valitettavan hyvin yksin, koska löydän aina jotakin yksin puutamisen mukavia kohteita.

Nyt otan huoneentauluni alas sänkyni jalkopäästä. Siinä se on saanut muistuttaa minua viiden vuoden ajan. Taitan A1-kokoisen tauluni kahtia ja liitän sen muistojen joukkoon hyvään talteen johonkin varastolaatikkoon. Saatan ottaa tauluni uudelleentarkasteluun taas viiden vuoden kuluttua, joten heippa ja tapaamisiin tuolloin.

Kunnon kuntoilua

Tässä Raijan maataidetta.

Päivä voi alkaa tällaisella kuntoilulla. Tellervo yllätti taas kerran tarjomalla puita pellon laidasta. Vähän vastahakoisesti Benny suostui katkomaan rungon. Minä puolestani kärräsin lepät tontille. Kyllä tämä kuntoilusta käy. On hienoa huomata kuinka voimat kasvavat treenauksen yhteydessä. Täytyy muistaa venytellä ja juoda vettä. Hellettä riittää. Se on ihan parasta. Iho kiittää. Ihon rasvaaminen unohtuu tässä touhussa. Kesä on ihan kynnyksellä.