Näin ajetaan pahat henget tipotiehen

Hyvää lankalauntaita. Meillä tehdään taikoja ja ajetaan pahat henget tipotiehen. Kuvassa näkyy, että onnistuimme. Velho jätti tunnushattunsa rantavalopylvääseen. Kova kiire jätti velhon hiustupsun. Ei sinun näin kiireisesti pitänyt paeta. Älä palaa hakemaan hiustupsuasi. Heitän sen huomenna tuulen vietäväksi.

Olisko tämä hyvä kuva

Olen suunnittelemassa kahta kuvataulua olohuoneeni takaseinään. Olisiko tämä hyvä kuva? Se on otettu Kiinassa heinäkuussa 1987. Tämän muistan näin hyvin, koska Eeva oli tuolloin mahassani ja syntyi lokakuussa. Olimme Irman kanssa Kiinan-matkalla.

Pääsiäislöhöilyä

Tämä päivä on nimensä väärti: pitkäperjantai. Päivän pituus ei haittaa, vaan sää. Sataa hienoista räntää. Aurinto pitää vapaata. Sukset odottavat seinustalla omistajaansa. Jospa huomenna pääsemme matkaan. Tätä odotamme yhdessä. Pääsiäistoivotuksia kilahtelee tuon tuosta kännykkääni. Eeva, Riitta ja Lasse muistavat äitiä tilannekatsauksilla. Eeva ideoi Taikin ja Aalto-yliopiston ennakkotehtävien kimpussa. Kiva osallistua keskusteluun.

Luppoaika kuluu hyvin tietokoneen ja iPadin kanssa. Suunnittelen erilaisia pääsiäiskortteja. Löydän iPadista erilaisia sovelluksia, joissa kääntelen ja vääntelen kuvia ja tekstejä. Riitta lähetti hauskan palmusunnuntaikuvan virpojista. Olen iloinen siitä, että Riittakin löytää vanhoja kuvia ja lähettää niitä eteen päin. Onkohan Riittakin vapaalla, koska häntä kiinnostaa entiset ajat.

Olen perinteiden vaalija. Nyt on pääsiäisjuttujen aika. Juhlistan kodin vuosien aikana keräämilläni koristeilla. Ostin eilen pieniä suklaamunia. Tuossa ne houkuttelevat lasimaljassa. Vasta yksi on syöty. Namnam. Alimmaisessa kuvassa pääsiäispupu tarjoilee meille uutta herkkua: uunissa rapeiksi paistettuja bataattiviipaleita, joita syömme minttuhyytelön ja silakkafileiden kanssa. 

Huomenna lankalauantaina sytytämme kokon. Tuli häätää pahat henget tontiltamme. Näin takaamme onnen ja myötätunnon ensi pääsiäiseen saakka.

Hauskaa pääsiäistä

Hauskaa pääsiäistä

Näitä kannattaa kokeilla

Ohje löytyy täältä Munaohje

Ei matka tapa vaan vauhti

Hiihtoretki Laajavuoren kautta Ladunmajalle. Aurinko paistaa täysillä. Aamulla pakkasta -14, klo 9.00 -4. Ihan parasta. Hiihdän Laajavuoressa osan matkasta latukoneen jäljessä. Tämä onni ei ole totta. Ylämäetkin tuntuvat helpoilta. Hengästyminen kuuluu asiaan, nautin siitäkin. Tasapainoni paranee rytinällä. Uskallan laskea mäkiä, on pakko. Sukset ovat priimakunnossa. Kannatti satsata uusiin suksiin. Kuinka monet minulla lienee? Nyt kun olen vapaalla, mikään turhanpäiväinen ajatus ei saa loukata hyvää tuultani.

Hiihtolenkki on tehty. Helena soittaa. "Olethan kuullut Brysselin terrori-iskuista. Tämä maailmanmeno on ihan paskaa." Olen kaksi tuntia ollut uutispimennossa. Helena kertoo ensiuutiset. Ihan kamalaa. Helena menee töihin. Minä ajan kotiin. Nyt iPad auki. Koko loppupäivä keskityn suru-uutisiin. Näin vaihtelevaa on päivän kulku. Mieliala muuttuu. Olemmeko enää missään turvassa? Olen todella pahoillani kuolleiden omaisten ja ystävien puolesta. Loukkaantuneita paljon. Jaksakaa taistella. Koko maa on hälyytystilassa ja sekaisin. Voi tätä ihmiskuntaa...

Vaatekuvauskokeilua

Mary Quant, Twiggy, 1960-luvun englantilainen malli

http://www.vam.ac.uk/page/m/mary-quant/

Kuvan takkipuvun ostin Tukholman kirppikseltä joulukuussa 2015.  Sen malli ja tyyli edustaa lähinnä 1960-luvun OP-muotia (Optic art), jonka kuuluisin malli oli Twiggi (ks. kuva) ja tunnetuin brandi Mary Quant. Tyypillistä on geometriset selvät linjat ja kaksivärisyys, usein musta-valkoisuus. 1960-luvun hameen helma oli lyhyt, mini. Takkipukuni helma on polvipituinen. Puvun myyjä oli Ruotsin venäläinen nainen. Puku on ommeltu laadukkaasta luonnonvalkoisesta villakankaasta, raitakuosien väri on tummansininen. Takkipukuni on yksilöllistä, sveitsiläistä käsityötä. Siinä on täysi silkkisatiinivuori sekä aluspuvussa että takissa. Puku on kokoa 36. Hinta oli 50 €. Edullisuus johtui siitä, koska takin oikeanpuoleisessa liepeessä oli laajalla alueella sinisiä tahroja ja yleislikaa. Tahrat näyttivät mustetahroilta, mutta onnekseni näin ei ollut. Puhdistamisessa olivat tarpeen Anjan ohjeet. Tämä oli ehkä vaikein puhdistustyö sitten aikoihin, koska valkoinen villakangas on arka. Se vanuu ja lisäksi valkoiseen kankaaseen jää helposti tahrarenkaat. Onnistuin 80 %:sti. En ole täysin tyytyväinen. Lisähinkkaus olisi tuonut vaurioita itse kankaaseen. Käytin Marseille-saippuaa, Tabort-öljyä, sideharsoa, silitysrautaa, niukasti vettä ja paljon aikaa. Tämä on kivaa puuhaa, koska oman käden jälki näkyy hetimmiten. Tein hyvän työn. Kiitos kädet. Kuvaamista ja vaatteen ripustamista täytyy vielä opetella. Etsin sovitusnuken.

Näin lapset puettiin viime vuosituhannella

Näin puettiin lapset viime vuosituhannella
Tässä on YouTube-linkki lasteni vaatekuviin.

Palkitse meidät

"Palkitse meidät", sanoivat Raijan jalat. "Huomenna olemme taas palvelijasi." Lupaan helliä teitä tänä iltana. Anteeksi, kun olen teidät syrjäyttänyt. Ymmärtäkää emäntäänne. Olen nyt niin vapaalla, että jotkut tärkeydet unohtuvat. Huomenna jatkamme yhdessä, jooko?

Pysy linjassa niin pysyt linjoissa

Nyt on ihan pakko pitää lupaus, jonka viime lauantaina Saarijärven messuilla päähäni taoin. Minun pitää lisätä proteiinia ruokavaliooni. Uskon vahvasti tähän: kun kuvaan tähän uuden lautasmallini ja julkaisen sen blogissani, en kehtaa lipsua tavoitteestani. Kuvan kolme kärjessä on osa aamupalaa, jota en muuten vieläkään ole syönyt. nyt kello on jo 13.20.

Kuvan kolme ruokaljia: kevytrahka, kaksi kananmunaa ja puolikas granaattiomenaa on niin namnam, nyt herkuttelemaan. Taidan keittää palan painikkeeksi kupin cafe-esperessoa, sitä Arabicaa.

Uusi aamu

Takatalviko? Näin eilen ennustettiin. Ei onneksi toteutunut Jyväskylässä. Nyt sen teen - lähden aamu-uinnille. Siivousintoni sai aikaan sen, että pikkutavarat ovat hukassa, uusissa paikoissa. Tänään etsitään uimalasia ja -lakkia. Ehdin jo luovuttaa ja miettiä, milloin Intersport aukeaa, jotta voin ostaa uudet. Se taitaa avautua vasta klo 10.00, johon mennessä uusi uimaintoni on tipotiessään. Nyt ne hiton uimavehkeet on löydyttävä. Penkominen tuotti tulosta. Olin tavarat piilottanut uuteen violettiin pussukkaan - varmaan talteen.

Aamun liukkaus yllätti. Olisi siltikin pitänyt ottaa IcePugit jalkaan. Uimahalliin on meiltä matkaa n. 1,5 km. En kääntynyt vaihtamaan jalkineita. Aaltoarvarin kassalla unohtui eläkeläisstatus? Sain kuitenkin ajoissa mieleeni, että nythän pääsen uimaan eläkeläispääsymaksulla. Tämä on muistettava. 4,50 €:n pääsymaksu on kohtuullinen.

Lähtiessäni ajattelin, että perjantaina on uimahallissa hiljaista, koska ihmiset mieluummin käyvät täällä lauantaina. Mutta - erehdyin ihan täydellisesti. Aamuinti näyttää olevan eläkeläisten suosiossa. Lisäksi altaalle oli pyrkimässä pikkukoululaisryhmä. Hallin aulassa oli aikamoinen kuhina. Kyllä minä vielä sinne hyvin mahduin. Minua rauhoitti se, kun uinninvaljova kuulutti, mihin lasten pitää mennä, mille radalle uimajuoksijat menevät. Toivoin, että kuntouimarit saavat olla omalla entisellä radallaan. Näin kävikin. Nyt huomaan, että Aaltoalvarissa pyritään hyvään järjestykseen.

Uimahallin saunassa oli vastassa outo näky ja tunnelma. Lauteilla istui viisi kyyryselkäistä 60 - 80-vuotiasta tätiä. Kajautin saunan ovella "Hyvää huomenta". Kukaan ei vastannut! Siirryin nolona ylimmän lauteen nurkkaan ja kyyristyin vieressä istuvan otuksen tavoin. Odotin, että lähinnä vesisankoa istuva olento olisi heittänyt kiukaalle vettä, joka rikkoisi tämän kuolonhiljaisuuden. Mitään ei tapahtunut. Moninaiset ajatukset pyörivät päässäni. Nyt minäkin kuulun tähän rujojen eläkeläisuimareiden joukkoon. Ei hitossa, ajattelin. Otin laudeliinani ja lähdin vitomaan suihkuun. Pian altaalle, ajattelin. Oli rentouttavaa vetää uimalakki päähän ja järjestellä uimalasit nenälle. 25 minuuttia rivakkaa uintia ja 1 km riitti. Kuntouimareitten radalla on yleensä hyvä järjestys. Tänään sitä sotki kaksi kiinalaista tyttöä, jotka eivät tainneet ymmärtää kuuluttajan ohjeita siitä, mille radalle pulikoijat tänään ohjataan.

Uinnin jälkeen uskaltauduin uudelleen saunaan. Nyt näky oli ihan uudenlainen. Minut yllätti raikas puheensorina ja nauru. Ylälauteella istui vieri vieressä 6 - 7-vuotiaita koululaistyttöjä. Kaikki ihan samannäköisiä. Miten ihmeessä opettaja heidät erottaa toinen toisistaan. Istahdin omaan paikkaani ylälauteen nurkkaan pikkukoululaisen viereen. Nyt rohkenin tuijottaa muutakin kuin omia varpaitani. Oli innostavaa seurata herhiläistyttöjen iloista rupattelua. Joku intoutui toistamiseen heittämään vettä kiukaalle. Ihmettelin, miksi kukaan ei köyristänyt selkäänsä. Nykyajan lapset on totutettu kuumaan saunaan. Hyvä näin. En olisi millään malttanut poistua saunasta, hyvästä seurasta. Oli pakko, koska tyttö löi toistamiseen löylyä. Olipa tämä saunareissu kokemus sinänsä. Kaksi näin erilaista naissaunaseuraa samana päivänä. Minua hiukan hävettää todeta, että koen enemmän omaksensi virkeiden lasten kanssa saunomisen, kuin näiden omiin kuoriinsa käpertyvien olentojen kuolonhiljaisuudessa kärvistelyn. Katsotaan, miten tilanne muuttuu, kun tämä vapaanaolemiseni jatkuu. Vuosikakin tullee lisää. Saanhan silti luvan katsella tätä maailmaan tänään näin muutosta odotellessa.

Uinnista jää hyvä olo koko päiväksi. Nyt kuitenkin huomaan, että isossa joukossa viihtyminen ei ole ihan minun juttuni. Olen siinä määrin nirppis, joka tekee turhantarkkoja huomioita ympäristöstä. Vaikka uimahallissa siivotaan jatkuvasti, pesuhuoneen lattialle kertyy pölypalloja ja hiekkaa. Lisäksi tänään minua inhotti kaakelille pudotettu kertaalleen käytetty laastari. Olen hajuneuvos, joka tahtomattaan nuuskii ihmisiä. Altaalla uivat ihmiset eivät pese itseään kunnolla. Hyi, mitä deodorantteja ja hajusteita ihmiset käyttävät. Eltaantuneelle rotanmyrkylle ja kissanraadolle haiskahtavia. Oma perusteellinen suihkupesuni ja hyvä ihon kuivaaminen oli tänäänkin ihan parasta uinnin jälkeen ja tähän on Aaltoalvarissa hyvät mahdollisuudet. Kiitos siitä.

Kevät koittaa, pääsiäinen on pian

http://www.halonen.net/Naiset

Mistä tietää, että kevät on täällä? Jyväskylän katukuvaan on ilmestynyt kuvan osoittamia ulkomainoksia. Missä lienee vika, kun shoppailu ei yhtään kiinnosta? Nyt kun olen vapaalla voisin kierrellä kaupoissa ihailemassa ja haaveilemassa kevätmuodista. Tilanetta pahentaa sekin, että kevään muotivärit; oranssi ja keltainen ovat kestolempivärejäni. Kävelen näyteikkunoiden ja julisteiden ohitse. Nyt elämän suunta on selvästikin kääntynyt. Tosin vielä en suuntaa tiedä. Täytyy tunnustella sitäkin, missä määrin tämä on pysyvää. 

Tänään muistin kylvää rairuohon. Meniköhän myöhäiseksi? Ohransiemenet itävät viidessä päivässä, joten ruohoni taitaa nousta vasta pääsiäisen jälkeen. Eipä haittaa. Rairuoho on aina kaunis ja keltaiset tiput saavat tanssia lautasellani vaikka vappuun saakka. Taas huomaan, että minua ei stressaa mikään pikkujuttu.

Pääsiäisen jälkeen siivoukseni jatkuu vaatekaappiin. Olen säästänyt ja kerännyt vuosikaudet vintage-vaatteita. Komeroissani on myös erilaisia roolivaatteita ja -peruukkeja. Aion nämä jotenkin dokumentoida. Ehkä valokuvaan ne, mutta miten? Miten olisi vesivärimaalaus? Se taitaa olla liian hidas metodi dokumentointiin? Miten rakennan studion? Miten ripustan luomukseni? Kaikki tämä vaatii huolellista ideointia. Benny, please auta minua tässä. 

Tulipa taas monenlaista tulevaisuuden pohtimista. En kuitenkaan ole eläkeläinen, joka tekee päivittäisen lukujärjestyksen. Päätän edetä hitaasti - festina lente.

Ihmettelyä tämäkin

Vasta tänään päädyin tutkimaan blogini tilastoa. Huh - olipa yllätys, josta en rohjennut uneksiakaan. Katsojia on kertynyt useista maista, jopa USA:sta. Täytynee kohentaa tyyliä ja miettiä tarkemmin sanamuodot ja -lauseet. Nyt juuri päätin, että syksyllä aloitan kirjoittamisen englanniksi. Jatkan kieliopintoja Jyväskylän kansalaisopistossa. Nämä ovat olleet yhden lukuvuoden katkolla. Kulunut lukuvuosi oli töissä siinä määrin rankka, että päädyin tauolle kymmeniä vuosia kestäneestä mieliharrastuksestani. Uskon, että pääsen taas vauhtiin syksyllä. Blogimainostaminen on ollut viimeaikoina mielessä. Yhteistyökumppaneiden löytäminen vähän askarruttaa. Brandit ovat tiedossa. Täytynee kuitenkin vielä miettiä ja harjoitella. Pitää hakeutua ideointikoulutukseen ensin. Varon taas innostumasta. Apua, kuka pitäisi minut järjissä.

Meillä on tänään takatalvi. Tästä muistutuksena liitän postaukseeni Kertun, joka vahtii mökkiäni poissaollessani. Kerttu pitää tuhmat ihmiset ja varkaat loitolla. Toistaiseksi häntä ei ole ammuttu. Tämä vaara on kuitenkin olemassa, koska hänen emännällään on liikanimi "karhurouva". Tapasin kävelylenkilläni kaksi karhunpentua, joiden seikkailusta kirjoitin paikallislehti Sampoon. Ei minua yhtään haittaa tuo nimitys, olenhan karhujen kaveri. Pentujen oikea äiti ei käynyt kimppuuni. Kiitos rauhallisuuteni.

Tytöt vauhdissa

Eeva ja Raija laulutuulella
http://www.raamabar.fi

Minulla on maailman ihanin tytär, jota olen muistanut tämännimisellä kirjalla. Eilen sain  toistamiseen kokea lapsosen ystävyyttä ja rakkautta. Eeva oli parin päivän lomalla Helsingistä. Hänellä oli bandiharjoitukset täällä Jyväskylässä, mutta onnekseni häneltä liikeni aikaa myös meidän yhteisille harrastuksillemme. 

Aamulla olimme kuntosalilla ja illalla 17.00 - 20.00 karaokeharjoituksissa Kuokkalassa. Kuvan selfie on sieltä. Huomaan, että tsemppaamme toinen toisiamme. Eevan laulu kulki kummallisen ylävireisesti. Tämä on lohduttavaa huomata, koska karaokelaulu on ihan oma lajinsa. Siinä onnistumista ei takaa ammattilaisuus, vaan taito ja kokemus yhdessä. Taustabiisit ovat ihan omaa lajiaan eikä niillä aina ole yhteyttä alkuperäiseen biisiin. Lauloimme yhdessä ja erikseen sekä englanniksi että suomeksi. Kivaa tämä hoilaaminen. Rytmissä pysyminen näyttää olevan minun haasteenani. Täytyy kuunnella paremmin taustaa eikä aina juuttua sanoihin. Haasteita, haasteita vain...

Nostalgiaa1

Juhani johdattelee joukot uusiin korkeuksiin.

Hopeaseppä Pekan kainalossa.

Lahden Pikku-Veskulla iltahämärässä maataidetta tekemässä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikku-Vesijärvi

Picnic-ohjaustuokio Forum Romanumilla.
Teollinen muotoilija-opettajakokelas Tom saattaa ryhmän antiikin Rooman jäljille.
Forum romanum

Tästä rakkaat kollegat ja jo eläkkeellä olevat tuttavat ovat varoittaneet. "Nyt sinustakin tulee ärsyttävä vanhan kaivaja ja nuorten neuvoja." En ihan vielä tiedä, mitä he tällä tarkoittavat. Kun on vapaalla ja on aikaa, voi muistella omaa työuraakin. Olen aika monelle toitottanut ensimmäiseksi kuulumisekseni: "Kyllä kannatti olla töissä 40 vuotta." Tämä saattaa suututtaa niitä, joilla ei ole töitä. Mutta, miksipä en voi olla tätä mieltä, koska totta se on. Hyvä tuuri ja kollegat sekä oikeat työt ja työnantajat ovat tämän mahdollistaneet. Pitkät äitiyslomat eivät ole kuuluneet etuoikeuksiini. Tätä on puolestaan kompensoinut neljä tervettä lasta ja huolehtiva aviomies.

Nyt vapaat päiväni ovat siivouksessa edenneet valokuvien järjestelyyn. Tätäkin olen odottanut useita vuosia. Projektini alkaa dioista, joita on kertynyt tuhansia. Tapani mukaan olen ne vuosien saatossa järjestellyt diasalkkuihin ja -koteloihin. Opetin Hämeen ammattikorkeakoulussa ja Lahden muotoiluinstituutissa vuosikaudet tuotesuunnittelua sekä kulttuuri- ja taidehistoriaa. Sidoin sisällöt aina kuviin ja kuvauksiin käyttämällä kahta projektoria samanaikaisesti, joten kuvia tarvittiin. Nyt eletään digiaikaa, joten varusteet ovat pienentyneet ja laitteiden synkronisointi helpottunut. 

Mitä ihmettä teen tuhansille dioilleni? Katselu vaatii hämärätilan ja annoin Eevalle projektorini hänen valoprojektiinsa viime vuonna. Yritin ensin itse digitalisoida dioja omalla turhakelaitteellani, mutta kuvien laatu oli ihan surkea ja touhu vei liiaksi aikaa. Sain Villen Kuvasta hyvän tarjouksen, joten vein sinne 200 diaruutua uudelleenkehitykseen. Kallistahan tämä on, mutta menköön. Sain eilen kuvat, joten tässä julkaisen niistä neljä. Olen laatuun erittäin tyytyväinen. Suosittelen yritystä ja sen palvelua.

Nostalgia1-osassa julkaisen kuvia työurani huippuvuosilta 1989.-1991. Tällöin aloitin työt Lahden Muotiluinstituutissa. En jaksa luetella pitkää listaa siitä, mitä kaikkea ohjasin. Siihen aikaan käytettiin vielä vahvasti käsitettä "opettaa", joka tätä aikaa muistellessani tuntuu oudolta. Nyt ajattelen toisin: ohjasin, annoin tapahtua, suunnittelin mahdollisuuksia, pidättelin, nautin, analysoin, arvioin, kehittelin käyttöteoriaani...mutta aina yhdessä opiskelijoitten kanssa. Sain liikanimen "vääpeli", koska pidin ohjat aina omissa käsissäni. Rakkaat kokelaat muistattehan? 

Näitä kuvia katsellessa tulee haikea olo. Miksi en saanut jäädä tähän pestiin? Tunnen edelleenkin siinä onnistuneeni. Kohtalo ja Opetusministeriö sen tekivät - siirsivät lahtelaisten vastustuksesta huolimatta koulutuksen Jyväskylään. Tämä oli toinen onnenkantamoinen työurallani. Saatan siitäkin kirjoittaa joskus.

Minun piti kertoa jotakin valitsemieni kuvien nostattamista muistoista ja mielikuvista. Asiaan...Olen ylpeä, koska muistan kuvissa olevien nimet. Toistamiseen huomaan sen, että mieluisa muisto säilyy. Ensimmäisenä ajatuksena tulee esiin vapaus valita useita erilaisia työtapoja. Ihmeellistä, miten monet kuivatkin teemat kääntyvät kiinnostaviksi sopivaa metodia käyttämällä. Tässä en halua mestaroida, koska opiskelijat ovat aina olleet ideoinnin pääroolissa. Ope määrittelee tavoitteet ja noudattaa opsia. 

Kuvien viitoittamia teemoja en muista. Voin vain arvailla, että ensimmäisessä kuvassa ohjaajana on Lemmikki-elokuvaohjaaja, joka oli ryhmämme vuorovaikutusosaaja. Juhani-diplomi-insinööri etsii kiipeilykuvassa itselleen paikkaa ja roolia. Toisen kuvan hopeaseppä Pekka ("Kuikka") oli myös opettajakollegani. Tämä asetelma oli muotsikassa ihan luonnollinen, koska oman talon tuntiopettajat passitettiin omaan opettajankoulutukseen. Onnekseni näin. Tämä lisäsi joukkoomme taidealan koulutettavia ja ns. hyviä tyyppejä. Joskus jotkut vieraat epäilivät, että uskottavuuteni kärsii siitä, kun koulutan oman talon väkeä. Pidin tätä kuitenkin ns. kotikenttäetuna. Saimme tehdä omaa työyhteisöä kehittäviä projekteja, joissa kaikki olivat sata lasissa mukana, joskus jopa kilpailuhengessä. 

Kolmennessa kuvassa teemme maataidetta Pikku-Veskulla. Arja Häkkä päätti järjestää oman sormiharjoittelunsa täällä. Jokainen Arjan organisoima ryhmä teki oman maataideteoksensa, jonka kuvasimme ja analysoimme. Muistelen, että yhteinen analysointimme oli kaikissa sormiharjoitteluissa kiinnostavin hetki, jossa jokaisen ole vuorollaan vastattava heuristisiin tehtäviin, joita olin kehitellyt palautteenannon pohjaksi. Tässä ryhmämme kehittyivät mielestäni erittäin taitaviksi ja rohkeiksi. 

Alimmaisen kuvan muistelon yhteydessä vierähtää kyynel silmäkulmaan. Tätä eniten jäin kaipaamaan siirryttyäni Jyväskylään. Teimme muotsikassa joka kevät leirikoulun milloin minnekin joko ulkomaille tai lähimaastoon. Opiskelijat suunnittelivat sisällöt ja kaikki mahdolliset toimet rahoituksesta lähtien. Sanottakoon, että Jyväskylässäkin olemme voineet tätä toimintaa jatkaa, mutta vähemmän. Leirikoululla oli aina jokin teema. Kuvassa Tom on omalla vuorollaan selvittämässä antiikin Rooman rakennuskultturia. Rooma-leirikoulun teema oli, "Sellaista oli elämä antiikin Roomassa". Tomin ideana oli kaikessa käyttää antiikin työtapoja. Harjoituspiirrokset ja ideoinnit raapustettiin ukkovarpaalla hiekkaan. Minun kontollani oli kajauttaa amfiteatterissa Ciceron tekstiä latinaksi. Myös togan solmimisen taidon olin opetellut pukuhistoriaa opettaessani. Autenttisuus oli kaikissa sormiharjoitteluissa peruslähtökohta.

Nyt lopetan uramuistelot tältä päivältä. Huomaan taas sen, että jos johonkin paneudun, en muista syödä. Olen keskittymisen maailmanmestari. Tästä on muutakin kuin hyvää näyttöä. Ulkona on lähes 10 astetta lämmintä. Nyt lenkille. Hitto, että nautin tästä vapaudesta.

Eeva pelastaa kirjoja

Rankkaa siivousta

Nyt se sitten tapahtuu - kodin perusteellinen siivous. Kirjahylly siirrettiin olohuoneesta Raijan huoneeseen. Miten ihmeessä minulla on näin paljon kirjoja? Päätin heti noudattaa lauantain Iltasanomissa ollutta ohjetta: siivouksen yhteydessä kysy jokaiselta tavaralta, ilahdutatko minua? Näin päätän menetellä, kunhan pääsen vaatekaapin kimppuun. Kuvan kirjakasan kirjat vastasivat yksi kerrallaan mielikuvissani ja ihan oikeasti: OLEMME TÄYSIN PALVELLEET Raijaa. Kiitos teille. Ihmettelin kirjahyllyn siivouksen yhteydessä useaan kertaan, olenko tosiaan lukenut kaikki nämä kirjat. Nyt täytyy ihmetellä, että taidan olla. Mihin ihmeeseen se tieto on vuosien saatossa kadonnut. Onnekseni se on huvennut, koska uusi tieto ja osaaminen on tervetullutta. En enää jaksaisi osata mitään kansatieteeseen liittyvää enkä muutakaan. Menköön roskikseen, kirppikselle ja halukkaille.

Tänään on aivopäivä. Kirjahyllyn siivoaminen sattuu ihan oikeaan ajankohtaan. Ihmisen pitää osata myös luopua. Minun pitäisi tämä tietää, koska olen oppimisen asiantuntija. Onneksi uusien tutkimusten mukaisesti aivoja pitää kehittää kokonaisvaltaisesti. Tieto ei ollenkaan riitä. Tarvitaan raitista ilmaa, hyviä ihmissuhteita, haasteellista tekemistä ja liikuntaa. Tätä kaikkea piisaa minun uudessa vapaassa olemisessani. Kiitos tästäkin tällä kertaa itselleni.

Yllätys tämäkin

Kävimme lauantaina Bennyn kanssa Saarijärven monitoimihallissa messuilla. Saarijärveläiset yritykset markkinoivat osaamistaan ja tuotteitaan. Jokin hyvinvointiin erikoistunut yritys, taisi olla Summassaari, teki kehomittauksia. Päätin päivittää arvoni. Olimmehan Lassen kanssa teettäneet vastaavan muutama vuosi sitten, kun osallistuimme Rantaraitin kerrokseen. Taidan etsiä jostakin senhetkiset tiedot, jotta voin vertailla näihin.

Tiedän, että olen hyvässä kunnossa. Yllätyin kuitenkin tuosta biologisesta iästä, 53. Sain tarpeellisen muistutuksen lihasmassan kerryttämisestä. Oma arvoni oli normaalin rajamailla. Täytyy lisätä proteenia ruokavalioon. Kuntosaliharjoittelun olenkin jo uudelleen käynnistänyt. Mittaaja tähdensi taas kerran, että en saa yhtään pudottaa painoani. Minkäs teet, kun et liho. Hyvä pitää tämäkin mielessä.

Vihdoinkin hiihtämään

Perjantai-iltapäivällä pääsin lopulta mahakivuista ja lähdin kokeilemaan uusia suksia. Sää oli ihan täydellinen. Aurinko paistoi täysillä. Sukset luistivat ja latu oli hyvä. Oli vaikeuksia pysyä suksien mukana. Nämä uudet karvapohjat taitavat sittenkin olla parhaat tähän mennessä ostetut. Sen kyllä huomasin, että ladun pitää olla puhdas pienimmästäkin roskasta. Havut ja risut jäävät suksien pohjaan ja sitten alkaa tökkiä. Tämä on vaarallista etenkin jyrkissä alamäissä. Huomasin taas pitkästä aikaa hiihtäessäni, että olen alkanut varuilla. Tämä johtunee siitä, että muutama vuosi sitten kaaduin Ranta-Hännilän liukkaalla tiellä ja vasen ranne murtui. Nyt kuitenkin olen taas päättänyt kehitellä tasapainoani ja lasken reippaasti alamäet. Huomaan kuiteniin, että paljon on vielä parannettavaa. Taidan keväällä aloittaa tasapainoharjoittelun ohjatusti. Method Putkisto ohjaa tähän. Olen jo tiedustellut.

Nyt hiihtokausi on korkattu. Hiihdin myös lauantaina ja sunnuntaina. Yhteensä ehkä 50 km. Jalat ovat kunnossa. Sydänkin kiittää. Läppävika korjaantuu kunhan pääsee vauhtiin. Alkuhengästymistä ei kannata säikähtää. Tämän on sydänlääkärini minulle luvannut. Saan pulssin nostaa niin korkealle kuin jaksan. Ja kyllä näyn jaksavan. En taida hevillä nääntyä. Sunnuntaina huomasin ihmeekseni, että kotia kohti piti hiljentää vauhtia, koska tiesin, että kohta hiihtäminen päättyy ja lähdemme Jyväskylään. Mökkiviikonloppu oli silti todella upea. On minulla hieno mies. Kiitos seurasta ja kaikesta muustakin. Olen kiitollinen ja onnellinen.

Uusia ruokatuttavuuksia

Tämä ruokaresepti yllätti. Kannattaa kokeilla toistekin. Tästä määrästä riitti kahdelle koko viikonlopuksi. Tein siitä gluteenittoman vaihtoehdon lisäämällä seokseen gluteenittomia jauhoja. Näitä mausteita ei mökin kaapista löytynyt, mutta sitruunapippuri pelastaa aina ruuanlaittajan. Ajatella, että Bennykin tykkäsi. Taidan taas olla ruuanlaittovireessä. Muuten perjantai meni mahakivussa, koska intouduin syömäään torstai-iltana täysruisleipää. Ruoka-ainevalikoimani näyttää kaventumistaan kaventua. Käyköhän tässä siten, että joudun ajanoloon viljattomalle dieetille. Täytyy kokeilla. Kyllä vähän hirvittää. Pitää tarkkailla ja kokeilla.

Ihanaa naistenpäivää

Tänään on vaimakkuuden tunne

Kuntoilua ja elokuvia

Room-elokuvan synopsis. Kannatti katsoa. Jännä.

Tämän päivän kuntoiluluvut. Riittää.

Lisää vapaudentunnetta

Tänään on taas uusi paalutuspäivä. Kävin heti aamusta aivan kuin varkain viimeisen kerran työpaikassani. En ole vielä luovuttanut avainta, koska en ollut tähän aamuun mennessä vielä koonnut ja löytänyt kaikkia kotonani olevia työnantajan tavaroita. Tänään sen tein. Sain kotisiivoukseni siihen vaiheeseen, että sain viedyiksi viimeiset tyhjät kansiot, muovitaskut ja henkilökohtaisen kaappini avaimen Innovaan. Ajoin viimeistä kertaa omalla avaimellani Innovan 12. kerrokseen. Vein tärkeimpien työkavereitteni lokeroihin uudet blogger-nimikorttini. Vähän hävetti, mutta menköön. Laskin Katariinan työpöydälle kiitoskortin. Suljin työpaikkani lasioven perässäni. Sanoin heipat Jamkin AOKK:lle. Painoin hissin pohjakerroksen nappia. Häivyin hyvillä mielin.    

 

Kiitollisuutta ja rakkautta

Tätä kukkapuskaa katsellessa tulee haikea olo. Taas Benny muisit, että vuosia tuli lisää. 

Nyt nämä maagiset 68. Kiitos. Vaikka kukat kuihtuvat, kuvat ja muistot jäävät. Kiitos rakas.

Näin laskeudutaan Innovan tornista

Tässä tuleva eläkeläinen laskeutuu uuteen statukseen. 

Ei yhtään huimaa. Elämä jatkuu monessa uudessa tehtävässä.

Tervetuloa maailman uudet ihmeet.

On hyvä olo.

innova Jyväskylä

Vielä jotakin ekapäivästä

Karaokea
Menin autolla viideksi Raama-baariin karaokeen. Tämä on yksityistilaisuus, johon kutsutaan sähköpostitse vain tietyt ihmiset. Kuulun joukkoon, vaikka en ole juurikaan osallistunut yhteisiin harjoituksiin. Nyt ryhdistäydyn, koska minulla pitää olla aikaa myös lauluharrastukselleni. Aion pitää ääneni kunnossa. Onnekseni Riitta-kaverini oli paikalla. Oli siellä muitakin, joiden nimiä en muistanut tai tiennyt. Listojen katselu oli aika vänkää, koska en muistanut kuin muutamat vanhat biisit olinhan päättänyt opiskella uusia biisejä. Ihan epäonnistumista uhoten lauloin ihkavieraat biisit: Kirje, Tuuliviiri, Liian nuori rakkauteen sekä kestosuosikkini Imaginen. Sain Riitan laulamaan kanssani Annies song. Tämä meni aika hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei sitä ole aikaisemmin osannut. Päätimme osata sen ensi tiistaina. Päätimme myös harjoitella kotona Tehosekottimen "Maailma on sun"-biisiä. Riitta muisti sen, koska meidän Riitta oli sen esittänyt eläkeläismuisteloissani. Tämä on ihan minun suosikkibiisejäni. Mistä ihmeestä Riitta Lietonen tietää tämän. "Hetken tie on kevyt" on se toinen Tehosekottimen biisi, josta pidän. No, toivottavasti pystyn pitämään lupaukseni osaamisesta ja harjoittelusta. Täytyy sonnustautua, nyt kun ns. vapaalla, eläkkeellä.

Ensimmäinen päivä eläkeläisenä

Heräsin hyvissä ajoin 1.3.2016 klo 4.30 tiedustellakseni itseltäni, miltä tämä uusi statukseni tuntuu. Ei se maistunut miltään. Kaikki kiireet olivat tipotiessään jo edellisenä iltana. Peilikuva oli kyllä sama ankea. Peili on pirun keksintö, se ei ole minulle uutta. Venyttelin itseäni ja tunnustelin niveliä. Olenkohan paha narsisti, koska en vieläkään tuntenut kehossani kolotusta. Joskus poden huonoa olotilaa, koska tunnen itseni terveeksi. En jaksa osallistua sairausruikutuksiin. Nyt eksyin tähän mieliaiheeseeni, vaikka minun piti kertoa ensimmäisestä eläkepäivästäni.

No niin, nyt jatkuu...Join aamukahvin, jonka on oltava Arabica-espressoa. Tämän ylellisyyden suon itselleni. Söin tapani mukaan minipalasen gluteenitonta leipää. Minulla on huonot ruokailutottumukset etenkin aamuisin. Hitto, että osaan nauttia näistä aamuhetkistä. Mikään ei niitä korvaa. Sitten taas jaksaa, kun on reflektoinut ja järjestänyt etukäteen päässään päivän tapahtumat.

Siivousta
Eeva järjesti minulle yllätyksen lauantaina. Hän oli kutsunut Vakiopaineeseen kaikki rakkaimmat ystäväni usealta eri aikakaudelta. Kaikkiaan vieraita oli n. 30. En käsitä, miten ihmeessä hän oli pystynyt saamaan yhteyden näin moneen ihmiseen. Hän teki itse ruuat täällä kotona, joten minulle jäi jonkin verran jälkisiivousta vielä alkuviikoksi. Palautin Vakkariin kulhon ja kakkulapion. Siivosin jääkaapin. Mutta - olin päättänyt ja luvannut Bennylle, että siivoan ja järjestelen työpaperit siten, että voimme yhdessä sisustaa myöhemmin pikkuhuoneet uuteen uskoon. Vaikka olin jo pari viikkoa sitten heittänyt ison erän paperitavaraa roskikseen, huomaan, että toinen mokoma on jäljellä. On muuten aika pudistavaa luopua paperiaarteista. Olen hyvä tässä. En jättänyt juuri mitään. Joitakin viestintään liittyvää valitsin joukosta. Voi olla, että näistäkin vielä luovun tuonnempana. Siivousvimmassani vein  matot tuuleentumaan ja vaihdoin lakanat vuoteeseeni. Hitto, että pidän siivoamisesta. Aloitan eläkepäivät puhtaudella. Tämä tuntuu siirtymäriitiltä. Siivoamisen lomassa lähetin teksiviestit Bennylle, Lasselle, Katariinalle ja Helenalle. Lasse kyseli tuntemuksia mesessä. Kirjoittelimme muutamia viestejä puolin ja toisin. Kauppasin hänelle Eevan huoneen huonekaluja. Ei Lasse niitä tarvitse. Antaa olla.

Kuntoilua
Olen luvannut itselleni, että jokaisena tulevana päivänä teen jonkin kuntoilurupeaman. Minulla on useita lajeja, joita toivottavasti vuorottelen. Aloitin helpoimmasta, kävelystä. Tein 10 kilsan peruslenkkini ja kävin samalla City Marketissa ostoksilla. Olo oli hyvä, tosin aika viluinen. Keväinen auringonpaiste hämäsi ja pukeuduin liian kevyesti. Tästä johtuen lähdin autolla karaokeen. Tämä on harvinaista, koska lähes aina kävelen aika pitkätkin matkat. Raama-baariin on n. 3 km.