Fiskars riehuttaa ja kieputtaa

Raija leikkii veturinkuskia.

Takapenkin tirskujat.

Raijan sanasalaatti

Voisko kotvan olla hulluilematta. No ei!

Mitä uutta Samulla? No, uudet lenkkarit ja
uusi hattu: Hatten med huvudet. 

Huomenta sateesta. Tänään on oiva bloggauspäivä. Muutakaan hauskempaa tekemistä ei ole. Mustikat ja kanttarellit saavat rauhassa odottaa.







Nyt on aika muistella viime viikonloppua. Sain päähäni palauttaa monivuotisen haaveeni päästä Fiskarsin käsityöläiskylään. Olin siellä opiskelijoitteni kanssa leirikoulussa keväällä 1999. Matkasta jäi siinä määrin hyviä muistoja, että olen usein mielikuvissani palannut Fiskarsiin. Viime viikonloppuna siellä oli Antiikkitapahtuma 2016, joka myös vähän kiinnosti.

Ihan ensivihjeestä sain innostuksen tarttumaan myös Eevaan ja Riittaan. Vaikka he ovat kiireisiä, viime sunnuntai sopi heillekin hyvin. He päättivät ottaa myös poikaystävänsä, Samun ja Laurin mukaan.

Lähdin Jyväskylästä hyvissä ajoin aamulla, koska saman päivän aikana piti keretä moneen paikkaan. Riitta ja Samu odottivatkin jo Lahdessa, josta jatkoimme Helsinkiin Eevan ja Laurin kämpälle. Eeva tajosi meille välipalan, joten lähtö vähän viivästyi. Eihän meillä mitään kiirettä ollut. Kiitos Eeva huomaavaisuudestasi.

Katsoimme ajo-ohjeen iPadin kartastosta. Samu toimi kartanlukijana ja ohjeistajana. Laskeskelimme, että Raaseporiin olisi noin tunnin matka. Tämä ei ihan pitänyt kutiaan. Periltä löysimme hyvän parkkipaikan. Rankkasade yllätti ja vähän aikaa näytti aika surkealta. Sadeajan päätimme kuitenkin hyödyntää piipahtamalla läheiseen ruokapaikkaan syömään. Paikan valinta koituikin onnistuneeksi. Sadekin lakkasi ja pääsimme jatkamaan hortoilemistamme. Lähdimme matkaan avoimin retkimielin. Meillä ei ollut mitään huippusuunnitelmaa. Päätimme tehdä reittivalintoja mielemme mukaan, siis viiden eri mieltymyksen mukaisesti.

Taas kerran sain iloita siitä, miten lapseni ja heidän poikaystävänsä haluavat kävellä ja nauttia toistensa seurasta kiirehtimättä mihinkään suuntaan. Samalla voi keskustella ja havainnoida näkemäänsä ja kokemaansa. Eeva toikin taas esiin sen, että aina ei tarvitse maksaa kokeakseen jotakin ainutlaatuista. Aarteen voi löytää ihan läheltä ja äkkiarvaamatta. Meille riitti Fiskarsin ainutlaatuinen luonto, vanhat rakennukset ja kylämiljöö. Eeva sai tutustua paikallisen sepän pajaan. Huomasin, kuinka hän mielikuvissaan palasi Petäjäveden käsi- ja taideteollisuuskoulun aikoihin ja Ukrainan työharjoitteluun. Minä puolestani sain muistella Muotsikan aikoja paikallisen kultasepän työhuoneella. Kultaseppä oli opiskellut Lahdessa samoinin aikoihin kuin olin siellä opena. Olin kouluttanut monet hänen opettajansa. On niin kiva keskustella ihmisten kanssa kun muistaa omasta työelämästään tärkeät kollegat ja opiskelijat.

Teimme vähän ostoksia paikallisella markkinatorilla. Samu osti mustan huopahatun (kuvassa). Minä ostin tapani mukaisesti Marjatta Metsovaaran retrokankaan, josta aion ommella mekon. Mallikin on jo suunniteltu. Lisäksi ostin kaksi Marimekon keltaista juomalasia, jotka ovat kuvinnoiltaan samanlaisia kuin Jyväskylän kirppikseltä ostamani kolme mustaa lasia. Jyväskylässä lasit maksoiva
1 €/kpl, täällä 15€/kpl. Antiikkimessualueelle emme tällä kertaa menneet, koska pääsymaksu 10 € oli liikaa bujetillemme. Emme tätä katuneet myöhemminkään, koska messuista poistuvien mielestä tarjolla oli kallista tavaraa, lähinnä taidetta.

Tulomatkalla kävimme vielä Billnäsissä, jossa ihailimme ainutlaatuista vanhaa tehdasmiljöötä. Ihmeellistä, että täällä päin Suomea vanhaa perinnettä on voitu säilyttää. Hyvä tahto ja tiukka lainsäädäntökö tämän on saanut ajoiksi? Myös Billnäsissä oli ollut markkinatapahtuma, joka oli juuri loppunut, joten emme poistuneet autosta, vaan ajelimme kylän laidalle.

Pitkät autoreissut kannattaa hyödyntää yhteisiin keskusteluihin ja hyödylliseen hauskanpitoon. Kukaan ei voi paeta paikalta, koska olemme sulloutuneet yhteen. Samu ja hänen veljensä olivat ideoineet hauskan aivoja aktivoivan sanaleikin, jonka he päättävät esittää isälleen. Isä on sana-Seppo, joka käyttää puheessaan 80-luvun uudissanoja ja -sanontoja. Näitä palautimme mieleemme ja keksimme tuttuja ja vähemmän tuttuja. Ihmettelin sitä, kuinka paljon tämän ajan nuoret muistavat ja ovat kuulleet myös vanhoja lutkautuksia. Tein tänään keskiviikkona sanasalaatin (kuva), johon keräsin joitakin mieleeni juolahtaneita sanoja ja sanontoja. Innostuin aiheesta siinä määrin, että lisäsin tämän kuvan myös Facebookin tiliini ja pyydän nyt kavereitani ideoimaan uusia. Saapa nähdä, miten he kommentoivat aihetta. Kuka syttyy muistelemaan? Minä olisin huippuinnostunut, mikäli joku tekisi vastaavan aloitteen. Olen vastaavaan murrelähtöiseen keskusteluryhmään osallistunut aika aktiivisesti tänä kesänä.

Eilen keräsimme Bennyn kanssa joitakin sanoja ja sanontoja, jotka haluan kirjoittaa blogiini muistiin. Kuka ties joskus niitä tarvitsen. Hullu kun olen ja niin vapaalla, niin mikäpäs siinä. Antaa mennä ja näitä varmasti tulee lisää. Kiva, että Bennykin innostui. Hän muistaa omalta osaltaan ruotsinkielisiä vastaavia.