Näin meillä vietetään juhannusta

Yhdessä on hauskaa

Juhannuksesta on kulunut viikko. Kesällä aika hurahtaa. Koska olen vapaalla, en murehdi ajankulua. Nautin jokaisesta hetkestä. Tänään sataa, joten voin keskittyä blogini kirjoittamiseen. Eilen katastelin mustikkapaikkani satoa ja huomasin, että hyvältä näyttää. Sato on taas taattu. Myös kanttarellit on poimittavissa jo tällä viikolla. Ostin uuden pakastimen, jo neljännen. Se kyllä täyttyy ja on syksyn ja talven mittaan kovassa käytössä. Kaikki on siis valmista. Tervetuloa uudet tuotteet. Purkitkin on jo etsitty ja kohta putsattu.

Nyt täytyy palata juhannukseen. Tänä vuonna meitä oli täällä mökillä me neljä: äiti, Eeva, Lauri ja Raija. Juhlistin omasta puolestani tämän vuoden juhannusta ompelemalla itselleni uuden täyskellon kukkahameen ja ostamalla Vogliasta pinkin pellavakietaisun. Täydellistä sen olla pitää. Perheeni lienee tottunut juhlarituaaleihini, joita yritän parhaani mukaan siirtää lapsilleni. Näihin kuuluu ehdottomasti myös hyvä kasvisruoka, juhannuskoivut, Suomen lippu ja juhannuskokko. Haaveilimme Eevan kanssa myös Kukonhiekan juhannustansseista, joihin olisimme pyöräilleet kukkahameissa. Tämä ei toteutunut, koska halusimme olla mummon kanssa. Meidät sai järkiimme myös mahdollinen tanssitungos ja kalliit pääsyliput. Joten päätimme järjestää oman juhannushulluttelumme omalla kokollamme. 

Omaa ohjelmaa

Mummo piti huolen juhannuskerronnasta tänäkin juhannuksena. Hänellä on hauskoja muistoja, jotka hän kertoo vanhalla Saarijärven murteella. Huomaan vuosien myötä itsekin hallitsevani joitakin nasevia paikallisia sanontaja, joita pitäisi kerätä muistiin. Lauri ja Eeva ovat uskollisia kuuntelijoita. Varsinkin Lauri osaa haastaa mummon muisteloihin. Ihmeellistä, miten vanhan ihmisen vaivat parantuvat tai ainakin unohtuvat, kun nuoruuden seikkailut tulevat mieleen. Lauri ja Eeva olivat ihmeen häveliäällä tuulella, joten minä sain taas vastata performanssista. Eipä haittaa, koska olen aina valmis esittämään hullua omalla tavallani. Ehkä "esittää" on väärä ilmaisu, koska minun ei tarvitse hullua liiemmälti esittää. Koska olin pukeutunut täyskelloon verhokangaskukkahameeseen, uuden hameeni oli oltava mukana hölmöilyssäni. Olen aina ihaillut tankotanssia, joka näyttää ihan helpolta hulvattomuudessaan. Kokkorannassamme on valaisinpylväs, joka nyt sai toimia tankonani. Lauri kuvasi esitykseni, jonka voinen myöhemmin liittää tähän. Nautin esityksestäni, joka sai raivoisat aplodit. Eipä haittaa, vaikka jalat eivät juuri irronneet tangolle. Laaja hameenhelma toimi mainiosti tuoden esitykseen liikettä ja viuhkaa. Kamalaa, jos pinkit pikkubiginini pilkistivät varta vasten hameen sivuun jätetystä täyspitkästä halkiosta. Paljaat sääret ainakin vinkuivat valaisimen tangossa. Showta sen olla pitää.

Kaikki päättyy aikanaan ja nuotiokin sammuu sekä aurinko laskee. Sää suosi meitä ulkoihmisiä. Oli vietätä mummo yöpuulle omaan kotiinsa. Makkaranpaisto juhannusnuotiolla sekä juhannusviinat ja -kaljat eivät nytkään tulleet mieleemme. Raijan maukas kasvisruoka taitaa olla aika täyttävää. Äidin vienniltä palatessani tuli Kukonhiekka mieleeni. Muistin, että siellä sytytetään kokko klo 23.00. Ehtisimme vielä sinne. Kotiin palattuani Lauri ja Eeva olivat valmiit lähtemään juhannusajelulle. Tuumasta toimeen. Perillä ihmettelimme taas autojen paljoutta. Miten ihmeessä Pullistus pystyy vuodet perätysten pitämään yllä Kukonhiekan suosion. Onnittelut sille. Kokko oli jo lähes palanut. Emme jääneet ihmettelemään pikkuliekkiä vaan ajelimme kotiin lämpöisessä juhannussuvessa. Eeva ja Lauri poistuivat omaan nukkumisaittaansa ja minä kiepsahdin ja kääriydyin omaan parivuoteeni täkkiin. Kiitin ja halasin kotini ja toivotin Raijalle kiitos tästä päivästä ja hyvää yötä.