Tämän tekstin päätän kirjoittaa Jyväskylän Karaokeharrastajien uuteen syyskuussa 2018 ilmestyvään jäsenlehteen

Olen Raija, karaokelaulajaksi syntynyt, Saarijärven kylähullujen sukua, suoraan alenevassa polvessa. Laulu-urani alkoi 4-vuotiaana. Taskurahoja oli kauppiaan tyttären ansaittava pienestä pitäen. Ensimmäiset keikat tein Saarijärven Esson rakennustyömaalle. Huvitin työmiehiä biileissä ”Raija Rööperin kukka” ja ”Ce si bonn”, jonka esitin itsekeksimälläni ranskan kielellä. Isän Reino-kaveri sai maksaa lauluesitykseni autokyydillä, jonka pituuden määrittelin esityksen vaativuuden mukaisesti. Koivumäen kansakouluaikana ihailin luokkakavereiden yksinlauluesityksiä. Pidin kavereita neroina, koska he kehittelivät lauluihinsa erilaisia sävelmiä. Minä sen sijaan lauloin ”Männikkömetsät ja rannikkoraidat” aina samalla ykstoikkoisella nuotilla. 

Vasta myöhemmin minulle selvisi, että nämä lauloivat ns. nuotin vierestä. Yritin pari kertaa pysyä lapsikuorossa opettajan mieliksi. Ei siitä mitään tullut. Olin liian omapäinen oppija. Muistan äitini hävenneen sitä, kuinka Raijan kirkas ääni raikuu kirkossa muitten kuorolaisten yli. Urani urkeni lukioaikana, kun sain pääroolin teiniteatterin musikaaliin ”Kahdeksikko”. Esitykset saivat siinä määrin huomiota, että lisärooleja oli tulossa. Opiskelut ja perhe katkaisivat lauluharrastukseni ja veivät toisaalle, kunnes muutin työn perässä Jyväskylään. Uusi työnantajani tarjosi minulle työtä musiikin opettamiseen. Otin työn rohkeana vastaan. Ylpänä muistelen tätä aikaa; saimme yhdessä opiskelijoiden kanssa kehitellä ihan uusia musiikin oppimis- ja opettamistapoja. Toinen onnenkantamoinen oli tulossa, kun luin jostakin lehdestä Sisä-Suomen karokekilpailuista, jotka pidettäisiin Suonenjoella. Tapahtuma olisi siinä määrin kaukana, että voisin osallistua kisaan tuntemattomana. Kisapaikalla tapasin Arjan ja Tuomon. Siitä se alkoi, karaokeharrastus. Arjan motivointipuhe ja kisamenestys ranskankielisellä biisillä nostivat itseluottamukseni. Lisäksi Tuomoa kiitän innostamisesta ja hyvästä miksaamisesta. Olen tästä joukosta löytänyt useita kavereita ja jopa ystäviä. Meitä yhdistävät kavereiden vilpitön kannustaminen ja tieto siitä, että jokainen on aloittelija omalla tavallaan. Tässä lajissa on vain voittajia. Pysyn Jyväskylän Karaokeharrastajien joukossa. Innostan itseäni ja muita oppimaan uusia biisejä. Verestelen kielitaitoani. Nyt kun 40-vuotinen urani puhetyöläisenä on ohi, voin ylpeänä huomata, miten monipuolisesti karaokeaulaminen on tukenut ääntäni. Ääni ei rahise eivätkä nivelet nahise. Tässä joukossa on aina hauskaa - lauletaan ja tanssitaan yksin, kaksin ja yhdessä.