Nostalgiaa 2: Jäät lumoavat

Huomenta maailma. Täällä ollaan edelleen niin vapaalla, että postaus meinaa unohtua. Tänään huomaan kiireen tuntua. Nyt ajan sen tipotiehen. Olen iloinen ja kiitollinen, kun työkaverit ottavat yhteyttä. Tapaan heitä. Nyt rohkenen jo kutsua kavereita kotiini. Olen siis rauhoittunut. Olen loistotuulella, kun Virpikin vastasi viestiini. Kamalaa kuinka minut valtasi ikävä...Ihmeekseni huomasin, että "Liikkuvat kuvat"-opiskelijani ottavat yhteyttä. Pekka lähetti jopa pofonsa, jonka teki Helenan ryhmässä. Rakastan teitä. Kiitos vielä kaikki te ihanat ihmiset. Terveisiä Raijalta.

Tänään julkaisen blogissani "Jäät lumoavat"-videoni, jonka kuvasin keväällä 2014 Saarijärvellä. Se on paras elokuvani, jonka olen koskaan tehnyt. Nyt on sonnustauduttava ja jatkettava tubetusta. Minulla on muuten loistoidea, jonka aion toteuttaa vapun jälkeen. Se on vielä salaisuus, mutta se on ihan uutta. Pyydän siihen Bennyn mukaan. Hän on ideaani osasyyllinen. Nyt lopetan koska, Benny odottaa soittoani. Nyt huomaan, että taidan pakahtua. Kiitos kun olette seuraajani mukana. Lupaan palata sorvin ääreen. Terveisin Raija

Tervetuloa Raijan tavarataivaaseen

Täällä taas ollaan, vaikka blogipostaukset ovat viime aikoina olleet vähissä. Olen nyt vapaalla ollessani innostunut liikunnasta ja ravinnosta siinä määrin, että ns. perusasiat ovat rempallaan. Palaan ruotuun. Kuntosaliohjelma on kunnossa ja jaksan sen tehdä ohjeiden mukaisesti. Ihmeellistä, miten nopeasti liikkuvuus ja voima lisääntyvät. En ole koskaan ennen kiinnittänyt ravintoon näin paljon huomiota, kuin nyt. Olen aina ollut hoikka, koska olen syönyt nirsosti. Nyt syön isoja määriä esim. rahkaa, salaattia, erilaisia kaloja ja kananmunia. Gluteenittomuus kyllä vähän harmittaa. Vapuksi meille tulee lapset kylään, joten teen erilaisia ruokia ja leivon. Työkavertit Annun ja Helenan saan vieraakseni 2.5. joten taas saan laittaa hyvää ruokaa. Jippii.... tuskin jaksan odottaa. On niin kivaa suunnitella ruokalistaa.

Sää on siinä määrin kurja, sateinen, että  päätin ottaa kuvia kotoani. Tein kollaasin, jonka liitän tähän. Videota katsellessani huomaan, että "Tavarataivas" ei ole hullumpi nimitys huushollilleni. Pidän kuitenkin esineeni ja ympäristöni siistinä. Joskus menen liiallisuuksiin. Yllätän aina silloin tällöin itseni pesemässä kylpyhuoneen kaakelin saumoja hammasharjalla.

Minulla on ihana ja paras koti. Viihdyn täällä. Tervetuloa tänne kaikki mukavat ihmiset. Meillä ei saa juoruta eikä puhua pahaa ihmisistä.

Tervetuloa meille. Toivottavat Raija ja Eeva

Uusi kuntosaliohjalma

Kuntoportin Veera teki viime viikolla minulle uuden kuntosaliohjelman, jota tulisi noudatta kolme kuukautta. Vasta tänään otin asian vakavasti ja lähdin treenaamaan. Tapani mukaisesti ajattelin, että kyllä ohjeet jäivät lihasmuistiini enkä muistutuspaperi tarvitse. Väärin. Nyt kun kuvasin tähän Veeran ohjeet, huomaan, että alkuverryttely jäi tekemättä. Laitteet kyllä muistin ja sarjojen määrät. Ne oli helppo painaa mieleen, koska ohjaajan käsityksen mukaan minun on treenattava mahdollisimman raskailla painoilla. Tein ohjelman säntillisesti. Kokeilin myöa muita suosikkilaitteitani, mm. jalkaprässiä. Olin jo tyytyväinen, että 50 kg meni ihan hyvin, kunnes tuttu kuntosalikollega kertoi, jokaisen prässääjän tulisi kyetä nostamaan oman kehonsa massan verran. Tähän loppui tyytyväisyys. Minun pitäisi siis nostaa 60 kg! Voin pitää tätä tavoitteena. Hyvä. Tallinnan-laivalla huomasin yllättäen, että jalkojeni lihasvoima on huonontunut. Autokannelta kiipeäminen laivan yläkerroksiin ei tuntunut kevyeltä, vaikka oman asunnon portaat kipitän ihan kevyesti monesti päivän aikana.

Nyt kun olen vapaalla, minun on saatava sekä käsien ja jalkojen lihaskunto kohenemaan. Onnekseni olen aika notkea ja sitkeä, mutta ns. laihaläski ruumiinrakenteeltani. Miksi muuten taas huomaan, että tällainen reflektio tuntuu vastanmieliseltä. Todennäköisesti siksi, että aika monet tietämättömät lähimmäiset pitävät ruumiin kunnosta huolehtimista snobina. Kuntoportiti, joka on naistensali sopii minulle hyvin, koska en pidä miesten hajusta enkä kuntokarjumisesta. Täällä käy paljon muitakin ikäisiäni naisia, samoin nuoria kaunottaria, joiden kohteliaisuutta ja sujuvuutta usein salaa ihailen. Usein kysyn heiltä neuvoja laitteiden käytössä. Olen ollut tämän salin asiakas vuodesta 1997 lähtien.

Ohjelmani alalaidassa on teksti, jossa kehotetaan kertomaan salista jollekin ystävälle. Taidan muistuttaa Helenaa asiasta. Olen kaksi kertaa saanut hänet mukaani tänne. Lisäksi olen muutaman kerran hienotunteisesti kysynyt mukaan, mutta tuloksetta. Nyt on Helenakin uuden edessä, joten täytyy painostaa lisää.

Raijan sukutarinoita

Nolostuttaa

Nyt kun olen vapaalla, voin käydä leffassa useammin kuin aikaisemmin. Olen leffafriikki, tunnustan. Nyt nolostuttaa, koska "Onnenonkija"-elokuvassa bloggaaja häädettiin maanrakoon. Kuulunkohan minäkin tähän joukkoon? Enkö saisi vapaallaoloani pohtia omasta näkökulmastani. Joskus varmoina hetkinä olen päättänyt, että en lankea reflektiossani itsehäpäisyyn. Saanen kuitenkin perustella omat valintani näin. Kirjoitan varulta sitaateissa, jotta ottaisin paremmin ns. toisen näkykulman. Näin ajattelee Raijan järki:

"Raija on nyt vapaalla. Se saa rauhassa pohtia blogissaan vapauden tuomia uusia tuulia. Mukana voi olla myös entistä jokapäiväistä raadantaa. Hän ottaa tähänkin vapauden näkökulman. Mikään ei oikeastaan ole ihan välttämätöntä. Vapaalla asiat sujuvat lähes itsestään. Raija ei koe tapahtumia pintaliitoina. Raija pitää muodista, mutta ei itse sorru tässäkään pintaliitoon. Raija ei osta mitään turhaa kamaa kotiin. Raija etsii vnahat vaatteet, muodistaa ne. Vaikka Raija on nirppis eikä syö vaaleita jauhoja, hän ei ole downshiftaaja ruokailussa. Tuli valhe: piti kirjoittaa, superfood on niin Raijan in."

Kaikki edellä kuvavattu kertonee sen, että "Ei ole hullumpaa olla vapaalla" ei ole ns. lifestyle blogi, vaan eläkeläisnaisen pohdintaa ja touhukerrontaa uuden elämänvaiheen alkuvarrelta. En ole yhtään ylpeä tilanteestani enkä asemastani. Elokuva teki kuitenkin tehtävänsä; ei jättänyt kylmäksi. Täytynee vielä tarkistaa oliko genre huumori. Ehkä huomenna ajatukset ovat toiset, humoristiset.

Raija etsii liikkuvia kuvia

Tämä video kertokoon sen, miten maailmaa havainnoin. Etsin ja etsin liikkuvia kuvia. Mikäli kuvat eivät liiku, asettelen still-kuvat erilaisiin ohjelmiin, joissa niiden on pakko liikkua. Liikuttavaa hölmöilyä. Ei vieläkään yhtään löhöilyä, jota nyt vapaalla voisin harrastaa.


Mobiilioppija Raija kiittää saamastaan palkinnosta ja huomionosoituksesta. Olin muuten ihan unohtanut tämän. Pidetään mielessä nyt kun ollaan vapaalla. Tätä asennetta tarvitaan, jotta uusia esityksiä syntyy. Kyllä niitä ilmestyy. Lupaan. Hitto, miten hienot lasit. Taidan ruveta käyttämään niitä uudelleen.

Nyt lempipuuhani pariin

Ihana aurinko paljastaa sen, että siivousta on jatkettava. Tänään iltapäivällä ovat vuorossa talvikengät. Kuvassa on ehkä neljäsosa talvikengistäni. Näitä olen käyttänyt viimeaikoina. Ne odottavat omistajaansa. Puhdista ja rasvaa ja lankkaa meidät ja asettele meidät talvivarastoon, jossa me lepäämme ensi syystalveen saakka.

Kyllä te palvelette minua. Olette ystävistäni parhaita. Huolehdin popoistani. Lupaan.

Turhakeko

Olenko mainonnan uhri? Tämä tuli mieleeni, kun eilen ostin Lahden Sokoksesta patterikäyttöisen kynsihoitosetin. Nyt "en osta mitään"-mottoni saa kyytiä. Tätä kapinetta rakastan heti ensimmäisen kokeilun jälkeen. Nyt huomaan, että teen toistamiseen tuotteiden piilomainontaa blogissani. Kiitos tästä loisto-ostoksesta kuuluu lapsenlapsi Auroralleni, joka suositteli kapinetta. Hänen kaverillaan on vastaava.

Nyt kun olen vapaalla, minulla on aikaa hoitaa itseäni. Tänään oli kynsien vuoro. Huomaan taas olevani tekniikan vanki. Kun saan hyvän välineen, innostun sen käyttämisestä ja jälkeä syntyy. Hoitolaitteessa on kolme erilaista terää: kynsien reunojen viilaukseen (step 1), kynsien pintojen viilaukseen (step 2) ja kynsien kiilotukseen (step 3). Tein kaikki kolme vaihetta huolellisesti ja olen tyytyväinen. En ikinä ole käsikäyttöisellä viilalla saanut tällaista tulosta. Näyttää ihan ammattimaiselta. Turha kehuko? Ei ole. Tosin innostuksissani aikaa kului yli tunti. Mutta - minulla on aikaa: olenhan vapaalla.

Nyt jatkuu matkustelu

Raija Viru-hotellin kakkoskerroksen aulassa.

Nyt kun olen vapaalla on elämästä otettava kaikki irti. Aloitin ulkomaanmatkustelun läheltä, Tallinnasta. Olen toki Virossa käynyt useita kertoja, kaikkiaan 40 vuoden aikana. Olen aina nauttinut veljeskansan sinnikkyydestä ja edistyksellisyydestä. Meillä on paljon opittavaa heiltä. Viron itsenäitymisen myötä 21.8.1991 lähtien Viro on näyttänyt mihin se pystyy.

Yövyn Tallinna-reissuillani aina Viru-hotellissa, koska tunnen sen. Hotelli on siisti Sokos Hotelli. Henkilökunnan palvelualttius on kehittnyt paljon vuosien kuluessa. Huomaan sen, että S-ryhmä on kiinnostunut omavalvonnasta. Aamiainen on tasalaatuinen ja noudattaa S-ryhmän muiden hotellien linjaa.

Otimme tällä kertaa oman auton mukaan, koska tähän aikaan sen voi tehdä edullisesti, maksaa 18 €. Ajelimme Tallinnan ympäristössä n. 200 km. Ihmettelin taas talojen huonoa kuntoa. Rahat ovat täälläkin tiukalla. Tosin ankeuttaa lisäsi alkukevään pöly ja maan harmaus. Asukkaat eivät ole vielä aloittaneet pihatöitä. Maisema parantuu kevään edistyessä. Ajoimme suuntaan, jossa sijatsee Venäjltä tulevat kaasuputket. Näky oli minulle aivan uusi. Putket ovat isoja, halkaisijaltaan metrin verran. Niitä on paljon. Mieleeni tuli ajatus siitä, jos venäläiset päättäisivät sulkea hanat, miten tallinnalaiset selviytyisivät. Näin kävi Ukrainassa. Hui, en uskalla ajatella tätä skenaariota. Nyt kuitenkin tajuan, miksi Itämeren pohjaan rakennettava kaasuputki on tärkeä.

"En osta mitään"-viikot katkesivat Tallinnassa. Eksyimme Bennyn kanssa satamassa sijaitsevaan designvaateliikkeeseen. Sieltä tarttui mukaamme Bennylle Gant-kesähousut, minulle Palmers-olohousut ja rintsikat. Olin täysin unohtanut uuden mottoni: "rakastatko minua". Tämä hokema tarttui viikonlopun Hesarista, jossa turhuusbloggari kehotti minuakin esittämään tämän aina silloin kun olen aikeissa ostaa jotakin itselleni tai kotiin. Nyt on sonnustauduttava ja palattava ruotuun. Jälkeenpäin ajatellen en tarvitse kumpaakaan näistä vaatteista eikä elämän laatuni kohene niiden omistamisen yhteydessä. Siis turhaa...

Tähän liitän kuvan Viron ensimmäisestä itsenäisyysjulistuksesta, 24.2.1918. Tätä päivää juhlitaan Viron itsenäisyyspäivänä. Tämän olin unohtanut. Anteek estlased.