Vapun juhlinta jatkuu

Löysinhän minä ylioppilaslakkini, jota olen käyttänyt viimeksi joskus 70-luvulla Tampereen vappuriehoissa opiskeluaikana. Nostalgiaa tämäkin. Minun lakkini on tietenkin vitivalkoinen. En ole sitäkään liannut, vaikka keltainen lakki olisi kuinka hieno ja trendikäs.

Saatoin tällätä itseni juhlakuntoon, koska lapset lähtivät ajoissa tahoilleen: Samu ja Riitta Lahteen, Lauri ja Eeva harjoituksiin. Sonnustauduin tietenkin aatteen mukaisesti punaiseen mekkoon ja punaiseen lempikaulaliinaani. Vappupunaisuuttani täydensi vielä punainen ryijy selfien taustana. Uudet mokkakorkokenät kopisivat ylväästi marssiessani kohti Vakiopainetta. Kerkesin silti tehdä Facebook-postauksen, jossa kerroin lähteväni Vakkariin Eevan vappukeikalle. Kehotin myös Facebook kavereita mukaan. Ihmeekseni huomasn, että Facessa oli ruuhkaa eikä postaukseni mennyt adhoc perille.

Eeva oli ovella vastassa ja ällistyi lookkiani. En havainnut muuta kuin hämmennystä, ehkä kuitenkin vähän ihailua. Sali oli ihan täynnä nuoria ihmisiä. Jokunen keski-ikäinen oli rohjennut joukkoon. Onneksi Eevan kaveri Essi tuli hetimmiten vastaan ja pyysi istumaan omaan pöytäänsä. Lopulta huomasin, että Essi antoi minulle tuolinsa ja istuutui itse kaljakorin päälle. Essin poikaystävä Jyrki tuli istumaan toisen kaljokorin päälle. Ilahduin suunnattomasti, koska Jyrki tunsi ja tervehti minua ystävällisesti. Pöydässä oli toinenkin Essi ja muutamia muita Eevan kavereita, jotka tunnen. Passaan ihmeen hyvin tähän nuorisojoukkoon, osaksi Eevan ansiosta, osaksi siksi, että olen joskus ollut heidän opensa.

Keikka oli ihan parasta, mitä voin kuvitella. Kokoonpano oli lähes sama kuin kaksi vuotta sitten jolloin olin viimeksi mukana. Puhaltimet ovat mieleeni, joten nautin vapun aikaan mahtipontisuudesta ja paatoksellisuudesta. Nuoret ovat kultaisia ja rohkeita. Eevan kertoman mukaan kukaan heistä ei kannata aatetta, jonka taustalla tämä musiikki on. Vappu on työväen ja opiskelijoiden juhla, johon kuuluu perinteitä. Työväen laulut kajahtavat etenkin vappuna siten, että niistä pitää. Olen 70-luvun kasvatti, joten osaan aika paljon laulujen säveleitä ja jotkut sanatkin. "Oppimisen ylistys" ja "Natalia" ovat suosikkejani, joten toivon, että myös tänä vappuna saan ne kuulla. Pasunisti Heikki lupaili niitä. Toiveeni toteutui. Liitän tähän Eevan laulaman "Natalian", jota olen tänäänkin kuunnellut muutaman kerran. Kerta toisensa jälkeen itken tämän laulun lopputekstiä: "...ja silti vapaa on Ukraina..." Miten ihmeessä Elvi Sinervo ja Kaj Chydenius ovat tehneet näin ihanan laulun. Valitettavasti Ukrainan tilanne näyttää tänään ihan toiselta. No, nyt sorruin politiikkan, joka ei minua kiinnosta edes vappuna. Tämän vuoksi voin pukeutua punaiseen.

Keikka kesti 1t 30 min. Aika kului yllättävän nopeasti. Olin nimittäin ihan täysillä mukana. Valitettavasti minun oli pikaisesti kipitettävä kotiin, koska sisälle tunkeutuva tupakansavu kuristi kurkkua. Laitoin Eevalle ja muille bändiläisille kiitosviestin kotiin tultuani. Kiitos teille antoisasta ja elämyksellisestä illasta.

Jokaisen pedagogin tunnuslaulu: "Oppimisen ylistys". Sanat ovat käytännössäkin ihan totta.