Yläkaupungin Yö on täällä

Kirjaston aulassa on lähes tungokseen asti ikäihmisiä, minuakin vanhempia. Mitä ihmettä täällä tänään tapahtuu. Luulin tulleeni Jyväskylän Tanssiopiston +60 esitykseen. Mutta: ennen sitä esiintyykin ikäihmisten orkesteri. Ihmiset taputtavat ja hurraavat. Esitys oli varmasti hyvä. Valitettavasti en tullut ajoissa. Juttelen vieressäni seikovan tyylikkään ikäiseni naisen kanssa. Hän näyttää minulle ohjelmaa ja kehottaa noutamaan sen yliopiston S-talosta. Katsomme yhdessä ohjelmaa ja päätän mennä Juomatehtaalle seuraavaksi. Taas huomaan sen, kuinka ystävällisiä ihmiset ovat kunhan rohkenee aloittaa seurustelun.

Paula, karaokekaverini, vinkkasi tiistain harjoituksissa ryhmän esityksestä. Hän liittyi syksyllä opiston balettiryhmään. Innostuin asiasta ja lupasin tulla paikalle. Kyllä kannatti. Esitys oli siinä määrin koukuttava, menin tapani mukaan täysillä mukaan tunnelmaan. Liikunnan riemu kuuluu kaikille. Ikä ei näitä rouvia ja herroja näytä painavan. Kaikkiaan teoksia oli neljä: kaksi balettiaiheista, tango ja luova tanssi. Viimeksi mainittua päätän kokeilla ensi elokuussa alkavalla kurssilla. Kiitos Paula, että kutsuit mukaan. 

Lähden tämän esityksen jälkeen etsimään S-taloa ja ohjelmalehtistä. Ohjelmaa en löydä, mutta tapaan sattumalta naisen, joka määrätietoisesti marssii samaa osoitetta kohti. Kysäisen häneltä ohimennen jotakin ohjelmasta. Hän ottaa kännykkänsä esiin ja näyttää, että sehän löytyy netistä. Selailemme yhdessä omista kännyköistämme erilaisia sivuja ja puhe kääntyy tyttäriimme. Mikä sattuma: molempien tyttäret ovat osallistuneet Ruamjai-kuoroon ja nyt esiintyvät muissa yhteyksissä Yläkaupungin Yön produktioissa. Nainen vinkkaa minut tyttärensä tanssiteatteriesitykseen, joka alkaisi pian lähellä olevassa rakannuksessa. Tietenkin lähden mukaan. Aktiivisuuteni tuottaa toistamiseen hauskan ja hyödyllisen taidenautinnon. Kiitos vinkkajalleni.

Koska aurinko vielä paistaa ja sääkin on aika lämmin, päätän vielä suunnistaa Juomatehtaalle siinä toivossa, että Marin esitys on juuri tämä. Olinhan etukäteen päättänyt käydä sen katsomassa. Mari on entinen työkaverini, monilahjakkuus ja innokas somettaja. Menovinkin sain Facebookista. Harmillista, että en tiedä Marin ryhmän nimeä, joten saavun paikalle umpimähkään. Otan riskin. Samapa tuo, mikä esitys se lopulta on. Studioon ei heti yleisö pääse sisään. Siinä odotushuoneen tungoksessa katseeni osuu tuttuun tyttöön, Johannaan Eevan bändikaveriin, yhteen niistä monista. Ilokseni Johanna tunnistaa minut, hymyilee. Vastaan hymyyn: "Ihanaa, että muistat minut." Johanna vastaa: "Tietenkin muistan." Toistamiseen huomaan, miten tapaamani ihmiset ilahduttavat minua. Onnekseni lähdin liikkeelle yksin. Nyt voin hortoilla tavallani ja nauttia. Olenhan vapaalla. En kiiruhda. Ei minulla ole tällekään päivälle kummallisia tavoitteita. 

Istahdamme pimeään intiimiin saliin. Kaikki vieraat eivät pääse sisään. Esitys alkaa dramaattisesti ja jatkuu samoissa tunnelmissa. Ohjaaja pyytää palaamaan ajassa taksepäin. Pääsen hyvin tunnelmaan, olen oppinut psyykkaamaan. Pikkulapsi takanani pelkää voimakasta esitystä. En yhtään ihmettele. Hän hokee toistamiseen äidilleen, että lähdettäisiin pois esityksestä. Äiti ei suostu. Ihailen äidin sinnikkyyttä. Lapsi voittaa pelkonsa alkamalla kommentoida esitystä. Tämä ei yhtään haittaa keskittymistäni, koska saan nyt nauttia kahdesta ihan erilaisesta kokemuksesta samanaikaisesti. Lapsi on mainio kommenteissaan...Luovuus kuuluu kaikille. Voimme kokea asiat usealla tavalla. Kiitos omasta kärsivällisyydetäni, vaikka nälkä oli voittaa. Sain siitä selkäotteen. Nyt kotiin nopeasti. Kohta Eeva saapuu. Toivottavasti bussi on aikataulussa. Kivaa...