Viikonlopun hyödyllistä mökkeilyä

"Kyllä maalla on mukavaa." Maalla viihtyminen näyttää olevan kelin funktio. Viikonlopun suootuisa sää sallii ulkosalla työskentelyn. Tyyni järvi ja lempeä tuuli ovat mainio pariskunta.
Ruskea ihoni imee auringon ultrasäteet. Olen pikkulapsesta saakka ollut auringon suosikki.
Iho ei pala. Nyt kuitenkin muistan voiteet.

Torstaina keskipäivän maissa Tellervo soittaa ja ohjeistaa minut hyvän nokkospaikkaan. "Ota iso kori mukaan, saat hyvän saaliin." Näin teenkin ja poimin korini täyteen pieniä nokkosenalkuja. Tellervo saapuu myöhemmin kasvupaikalle ja muistuttaa toistamiseen nokkosen terveellisyydestä. Keski-Euroopan maissa käytetään nokkosta paljon enemmän kuin meillä. Siellä arvostetaan tätä Suomen luonnon ravinteikkainta yrttiä." Uskon tämän. Käytän nokkosta lähinnä muiden ruokien jatkeena, mutta nyt aion tehdä tässäkin asiassa parannuksen, monupuolistan nokkosen hyödyntämistä. Tulen kotiin ja esikäsittelen versot, pakastan osan ja yhden rasian päätän viedä Jyväskylään. Valmistan siitä lauantaina keiton Laurille ja Eevalle.

Perjantai ja lauantai menee kirppistavaroiden keräämisessä, kunnostamisessa ja valokuvaamisessa. Varastoista löytyy yhteensä seitsemän esinettä myytäviksi Tori.fi-kauppapaikkaan. Mittaan tavarat ja mietin nasevat kuvailutekstit. Sunnuntaina lupaan tehdä ilmoitukset.

Launtaina käyn palauttamassa Tellervolta lainaamani käsityölehden. Jään tietenkin suustani kiinni. Maalla ei koskaan kiire paina. Naapureitten kanssa jutellaan ja pohditaan maailman menoa syvällisesti. Tellervo tietää, että olen hurahtanut someiluun ja kaikenmaailman digivekottimiin. Hän käyttää tilaisuutta hyväkseen ja rohkenee kysäistä yhtä tablettiasiaa. Ratkaisen pulman ja toisenkin ja montakin peräjälkeen. Opetan häntä vaivihkaa. Taas muistan, miten seniorit suhtautuvat tietotekniikkaan. Ottavat lyijykynän esiin tehdäkseen tarkkoja musitiinpanoja. Ovat kuin kansakoulussa aikoinaan. En anna Tervolle mahdollisuutta kaunokirjoitukseen, vaan etenen ohjauksessa siinä tahdissa, että muistiinkirjoittaminen ei onnistu. Onnistumme vaivihkaa yhdessä toistaen uusia reittejä. Keramme oppimaamme. Vuosien ohjauskokemus on tuottanut omat stragiani. Pääperiaate on se, että seniorioppijankin on muistettava siirrot ja siirtymät. Tietotekniikka kehittää siinä määrin muistia, että hyöty on otettava lisäarvona. Oppini tuottaa toistamiseen tulosta. Tellervo huomaa oppivansa vahingossa. Nyt hän jo kokeilee eri vaihtoehtoja ja rohkenee navigoida oma-aloitteisesti. Jatkamme tuonnempana. Pahin vastarinta on murrettu. Hyvä näin. Huomaan taas, että kerran ope, aina ope. Nyt kun olen vapaalla, voin toteuttaa tätäkin suosikkiharrastustani.

Perjantaiaamuna Tellervo tulee puolestaan opastamaan minua yrttien kasvattamisessa ja tunnistamisessa. Valmistaudun tilanteeseen kertaamalla puutarhakirjastani perusasiat, jotta osaan kysyä oikeat asiat. Tellervokin huomaa olevansa entinen ope, vaikka hänen opeajastaan on kulunut vuosikaudet. Kerran ope, aina ope hänkin. Perjantai-illan päätteeksi laskemme verkot. Järvi on vielä ihan tyyni, sää alkaa viiletä. Kastelen silti kukkapenkit ja ruukkupuutarhani yrtit. Ei halla enää yllätä. Marjapensaissa on ennätysmäärä nuppuja. Taidamme saada hyvän sadon. Eniten odotan mustikkasatoa. Olen himomarjastaja. Pakastimet täyttyvät taas syksyllä. Emme jaksa tehdä iltanuotiota. Päivän monet askeleet ja askareet painavat. Painumme pehkuihin. Hyvää yötä. Huomenna on varmasti odotettavissa kalaa.

Toive toteutuu. Verkoista löytyy taas monta kalalajia. Sulkavat on valitettavasti heitettävä takaisin järveen. En osaa laittaa niistä ruokaa. Täytyy kysyä naapuri-Eerolta uudelleen hänen kalapullaohjeensa. Täytyy etsiä mylly, jolla saan pikkukalat jauhetuiksi. Osaan kyllä sepittää erilaisia taikinoita olenhan haukipihviekspertti. Hämmästytän ruokavieraani toistamiseen arvoituksella, mitä kalalajia on kätketty herkkuuni. Kukaan ei arvaa, että se on hauki, jota meillä päin pidetään ns. roskakalana. Olen oppinut hauen arvostamisen ja monipuolisuuden lapsuuden kodissani. Tästäkin olen kiitollinen vanhemmilleni. Tällä kertaa savustamme kalat rantagrillissäni. Sähkösavustinta käytämme talvella ja huonoilla säillä. Olen ylpeä luonnonkivigrillistäni, koska se on ikiomaa designiani. Sille on hyväntahtoisesti naurettu. Toista ei maailmasta löydy. Tekeleeni on ensimmäinen ja ainut muurausnäytteeni. Seisköön siinä arvoisellaan paikalla, kauniissa rannassa.

Lauantaina syömme kala-aterian. Kesän ensimmäiset uudet perunat maistuvat, vaikka ovat Ruotsista. Teemme pikaisesti siivous- ja järjestelypuuhat, jokakertaiset rutiinit. Pakkaamme autot. Ulko-ovelle päästyäni Eeva soittaa ja pyytää, että ostaisin hänelle netistä bussilipun. Tämän teen nopsasti. Lähden Jyväskylään pankkiautomaatin ja bensa-aseman kauttaa. Kiva tulla Jyväskylään. Klo 16.00 menen Yliopiston kirjaston aulaan katsomaan Paulan ryhmän tanssiesitykstä. Yläkaupungin Yö on täällä. Nyt menox ja ilox. Eeva tulee tänään kotiin. Niin ihanaa nähdä taas lapsonen.