Hiihtoretki Laajavuoren kautta Ladunmajalle. Aurinko paistaa täysillä. Aamulla pakkasta -14, klo 9.00 -4. Ihan parasta. Hiihdän Laajavuoressa osan matkasta latukoneen jäljessä. Tämä onni ei ole totta. Ylämäetkin tuntuvat helpoilta. Hengästyminen kuuluu asiaan, nautin siitäkin. Tasapainoni paranee rytinällä. Uskallan laskea mäkiä, on pakko. Sukset ovat priimakunnossa. Kannatti satsata uusiin suksiin. Kuinka monet minulla lienee? Nyt kun olen vapaalla, mikään turhanpäiväinen ajatus ei saa loukata hyvää tuultani.
Hiihtolenkki on tehty. Helena soittaa. "Olethan kuullut Brysselin terrori-iskuista. Tämä maailmanmeno on ihan paskaa." Olen kaksi tuntia ollut uutispimennossa. Helena kertoo ensiuutiset. Ihan kamalaa. Helena menee töihin. Minä ajan kotiin. Nyt iPad auki. Koko loppupäivä keskityn suru-uutisiin. Näin vaihtelevaa on päivän kulku. Mieliala muuttuu. Olemmeko enää missään turvassa? Olen todella pahoillani kuolleiden omaisten ja ystävien puolesta. Loukkaantuneita paljon. Jaksakaa taistella. Koko maa on hälyytystilassa ja sekaisin. Voi tätä ihmiskuntaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voitte kommentoida blogikirjoituksiani. Odotan niitä.