Aamun liukkaus yllätti. Olisi siltikin pitänyt ottaa IcePugit jalkaan. Uimahalliin on meiltä matkaa n. 1,5 km. En kääntynyt vaihtamaan jalkineita. Aaltoarvarin kassalla unohtui eläkeläisstatus? Sain kuitenkin ajoissa mieleeni, että nythän pääsen uimaan eläkeläispääsymaksulla. Tämä on muistettava. 4,50 €:n pääsymaksu on kohtuullinen.
Lähtiessäni ajattelin, että perjantaina on uimahallissa hiljaista, koska ihmiset mieluummin käyvät täällä lauantaina. Mutta - erehdyin ihan täydellisesti. Aamuinti näyttää olevan eläkeläisten suosiossa. Lisäksi altaalle oli pyrkimässä pikkukoululaisryhmä. Hallin aulassa oli aikamoinen kuhina. Kyllä minä vielä sinne hyvin mahduin. Minua rauhoitti se, kun uinninvaljova kuulutti, mihin lasten pitää mennä, mille radalle uimajuoksijat menevät. Toivoin, että kuntouimarit saavat olla omalla entisellä radallaan. Näin kävikin. Nyt huomaan, että Aaltoalvarissa pyritään hyvään järjestykseen.
Uimahallin saunassa oli vastassa outo näky ja tunnelma. Lauteilla istui viisi kyyryselkäistä 60 - 80-vuotiasta tätiä. Kajautin saunan ovella "Hyvää huomenta". Kukaan ei vastannut! Siirryin nolona ylimmän lauteen nurkkaan ja kyyristyin vieressä istuvan otuksen tavoin. Odotin, että lähinnä vesisankoa istuva olento olisi heittänyt kiukaalle vettä, joka rikkoisi tämän kuolonhiljaisuuden. Mitään ei tapahtunut. Moninaiset ajatukset pyörivät päässäni. Nyt minäkin kuulun tähän rujojen eläkeläisuimareiden joukkoon. Ei hitossa, ajattelin. Otin laudeliinani ja lähdin vitomaan suihkuun. Pian altaalle, ajattelin. Oli rentouttavaa vetää uimalakki päähän ja järjestellä uimalasit nenälle. 25 minuuttia rivakkaa uintia ja 1 km riitti. Kuntouimareitten radalla on yleensä hyvä järjestys. Tänään sitä sotki kaksi kiinalaista tyttöä, jotka eivät tainneet ymmärtää kuuluttajan ohjeita siitä, mille radalle pulikoijat tänään ohjataan.
Uinnin jälkeen uskaltauduin uudelleen saunaan. Nyt näky oli ihan uudenlainen. Minut yllätti raikas puheensorina ja nauru. Ylälauteella istui vieri vieressä 6 - 7-vuotiaita koululaistyttöjä. Kaikki ihan samannäköisiä. Miten ihmeessä opettaja heidät erottaa toinen toisistaan. Istahdin omaan paikkaani ylälauteen nurkkaan pikkukoululaisen viereen. Nyt rohkenin tuijottaa muutakin kuin omia varpaitani. Oli innostavaa seurata herhiläistyttöjen iloista rupattelua. Joku intoutui toistamiseen heittämään vettä kiukaalle. Ihmettelin, miksi kukaan ei köyristänyt selkäänsä. Nykyajan lapset on totutettu kuumaan saunaan. Hyvä näin. En olisi millään malttanut poistua saunasta, hyvästä seurasta. Oli pakko, koska tyttö löi toistamiseen löylyä. Olipa tämä saunareissu kokemus sinänsä. Kaksi näin erilaista naissaunaseuraa samana päivänä. Minua hiukan hävettää todeta, että koen enemmän omaksensi virkeiden lasten kanssa saunomisen, kuin näiden omiin kuoriinsa käpertyvien olentojen kuolonhiljaisuudessa kärvistelyn. Katsotaan, miten tilanne muuttuu, kun tämä vapaanaolemiseni jatkuu. Vuosikakin tullee lisää. Saanhan silti luvan katsella tätä maailmaan tänään näin muutosta odotellessa.
Uinnista jää hyvä olo koko päiväksi. Nyt kuitenkin huomaan, että isossa joukossa viihtyminen ei ole ihan minun juttuni. Olen siinä määrin nirppis, joka tekee turhantarkkoja huomioita ympäristöstä. Vaikka uimahallissa siivotaan jatkuvasti, pesuhuoneen lattialle kertyy pölypalloja ja hiekkaa. Lisäksi tänään minua inhotti kaakelille pudotettu kertaalleen käytetty laastari. Olen hajuneuvos, joka tahtomattaan nuuskii ihmisiä. Altaalla uivat ihmiset eivät pese itseään kunnolla. Hyi, mitä deodorantteja ja hajusteita ihmiset käyttävät. Eltaantuneelle rotanmyrkylle ja kissanraadolle haiskahtavia. Oma perusteellinen suihkupesuni ja hyvä ihon kuivaaminen oli tänäänkin ihan parasta uinnin jälkeen ja tähän on Aaltoalvarissa hyvät mahdollisuudet. Kiitos siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voitte kommentoida blogikirjoituksiani. Odotan niitä.