Perjantai-iltapäivällä pääsin lopulta mahakivuista ja lähdin kokeilemaan uusia suksia. Sää oli ihan täydellinen. Aurinko paistoi täysillä. Sukset luistivat ja latu oli hyvä. Oli vaikeuksia pysyä suksien mukana. Nämä uudet karvapohjat taitavat sittenkin olla parhaat tähän mennessä ostetut. Sen kyllä huomasin, että ladun pitää olla puhdas pienimmästäkin roskasta. Havut ja risut jäävät suksien pohjaan ja sitten alkaa tökkiä. Tämä on vaarallista etenkin jyrkissä alamäissä. Huomasin taas pitkästä aikaa hiihtäessäni, että olen alkanut varuilla. Tämä johtunee siitä, että muutama vuosi sitten kaaduin Ranta-Hännilän liukkaalla tiellä ja vasen ranne murtui. Nyt kuitenkin olen taas päättänyt kehitellä tasapainoani ja lasken reippaasti alamäet. Huomaan kuiteniin, että paljon on vielä parannettavaa. Taidan keväällä aloittaa tasapainoharjoittelun ohjatusti. Method Putkisto ohjaa tähän. Olen jo tiedustellut.
Nyt hiihtokausi on korkattu. Hiihdin myös lauantaina ja sunnuntaina. Yhteensä ehkä 50 km. Jalat ovat kunnossa. Sydänkin kiittää. Läppävika korjaantuu kunhan pääsee vauhtiin. Alkuhengästymistä ei kannata säikähtää. Tämän on sydänlääkärini minulle luvannut. Saan pulssin nostaa niin korkealle kuin jaksan. Ja kyllä näyn jaksavan. En taida hevillä nääntyä. Sunnuntaina huomasin ihmeekseni, että kotia kohti piti hiljentää vauhtia, koska tiesin, että kohta hiihtäminen päättyy ja lähdemme Jyväskylään. Mökkiviikonloppu oli silti todella upea. On minulla hieno mies. Kiitos seurasta ja kaikesta muustakin. Olen kiitollinen ja onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voitte kommentoida blogikirjoituksiani. Odotan niitä.